Aristokratia antiikin Kreikassa

Antiikin Kreikan; valtiomuodot
Hallitsee
	Infobox OK

Aristokratia (m.kreik. ἀριστοκρατία) eli ”parhaiden valta” oli antiikin Kreikassa tyypillinen varhainen polisten eli kaupunkivaltioiden valtiomuoto, jossa valta oli ylimystösuvuilla.[1]

Termi esiintyy usein kreikkalaisessa kirjallisuudessa politiikasta ja poliittisista teorioista puhuettaessa, mutta ei juurikaan historiankirjoituksessa. Poliittisessa teoriassa nimitystä ”aristokratia” käytettiin harvainvallasta, joka hallitsi kaikkien edun mukaisesti, vastakohtanaan oligarkia, joka hallitsi vain omaksi edukseen.[1] Toisaalta aristokratian ja oligarkian erona voidaan nähdä se, että aristokratiassa valta perustui syntyperään ja oligarkiassa varallisuuteen. Käytännössä eron tekeminen on usein vaikeaa, ja siksi voidaan puhua ”aristokratia-oligarkiasta” tai ”oligarkisesta aristokratiasta”.

Historia

Herooisena aikana kreikkalaiset yhteiskunnat olivat käytännössä aina monarkioita (basileia). Aristokratia kehittyi monarkiasta kuninkaan (basileus) vallan asteittain vähetessä. Kreikkalaiset kuninkaat olivat alun perinkin ylimystön johtajina vain jonkin verran muita vertaisiaan korkeammassa asemassa. Lopulta kuninkaalliset suvut menettivät etuoikeutensa. Valta alkoi kulkea enemmän käsi kädessä sotataitojen ja sotilaallisen menestyksen kanssa, ja tämä asema alkoi periytyä tietyillä suvuilla.[1]

Aristokraattinen hallintomalli kehittyi tämän vuoksi ennen kaikkea alueilla, jotka joku kreikkalainen tulokasheimo valloitti itselleen. Tällaisia olivat doorilaisten doorilaisvalloituksessa saama alue Peloponnesoksella, sekä boiotialaisten valtaama Boiotia ja thessalialaisten valtaama Thessalia. Näillä alueilla poliittinen valta oli kokonaan valloittajilla, vaikka alueella saattoi asua myös alkuperäisväestöä, joko vapaata väestöä (esim. perioikit Lakoniassa) tai orjuutettua väestöä (esim. helootit samoin Lakoniassa).[1]

Näin muodostuneita aristokraattisia kansanryhmiä olivat muun muassa Attikan eupatridit (Eupatridai) ja Syrakusan ja monien doorilaisten valtioiden gamoroit (Gamoroi/Geomoroi). Koska ylhäisö erottui muusta kansasta hevosillaan ja muodosti ratsuväen, koska ainoastaan heillä oli tähän varaa, aristokraattinen luokka tunnettiin usein myös jollakin hevosiin viittaavalla nimellä, kuten Hippotai, Hippeis tai Hippobotai.[1]

Aristokratian valta alkoi vähetä useissa kaupungeissa hopliittitaktiikan kehityttyä. Sen ansiosta laajemmat ja vähävaraisemmat kansanryhmät (joskaan eivät vielä köyhät) pystyivät toimimaan sotilaina, jotka yhdessä hopliittiarmeijana muodostivat usein ratsuväkeäkin vahvemman joukon.[1] Aristokratian valtakausi päättyi poliksissa noin 700-luvulla eaa.[2]

Kreikkalaisen aristokratian luonne

Aristokratiassa valta oli etuoikeutella luokalla. Sen ohella oli yleensä olemassa vapaiden kansalaisten luokka, jolla oli kyllä kansalaisoikeudet, mutta ei poliittista valtaa tai ainakaan pääsyä valtion korkeimpiin virkoihin. Etuoikeutetun luokan asema perustui syntyperään, ei pelkästään varallisuuteen. Aristokratiaan kuuluivat tietyt suvut tai klaanit. Aristokratia hallitsi pitämällä hallussaan bulea tai gerusiaa eli kaupungin neuvostoa sekä virkatehtäviä, kuten esimerkiksi arkontin virkaa Ateenassa.[1][2]

Kreikkalaisissa valtioteorioissa valtiomuotoa voitiin kutsua aristokratiaksi, jos valtaapitävä luokka pyrki koko yhteiskunnan hyvään. Jos etuoikeutetun luokan asema perustui pelkästään varallisuuteen ja se pyrki lähinnä ajamaan omaa etua, puhutaan oligarkiasta, jota filosofit pitivät aristokratian turmeltumana.[1][3] ”Koko yhteiskunnan hyvä” piti antiikin aikaisessa käsityksessä kuitenkin sisällään vain kansalaiset, ei orjia.

Aristokratiassa valtaa pitäneeseen luokkaan liitettiin hyvä syntyperä, maanomistus ja vauraus, sotilaalliset taidot ja korkeampi koulutus. Antiikin Kreikassa termi aristokratia ei kuitenkaan koskaan viitannut tiettyyn yhteiskuntaluokkaan niin kuin uuden ajan Euroopassa, vaan pelkästään valtiomuotoon.[1]

Luettelo aristokratioista

Useimmat vanhat manner-Kreikan polikset lienevät olleet aristokratioita varhaisvaiheessaan. Sama pätee myös vanhimpiin siirtokuntiin. Aristokratioita ei kuitenkaan aina voida erottaa oligarkioista antiikin aikaisista kuvauksista, eikä näitä kahta valtiomuotoa ole erotettu myöskään polisten inventaariossa (Hansen 2004). Katso: Luettelo antiikin Kreikan oligarkioista.

Aristokratioiksi mainitaan kuitenkin varmuudella tai suurella todennäköisyydellä varhaisessa historiassaan ainakin seuraavat:[4]

Katso myös

Lähteet

Smith, William: ”Aristocratia”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 134. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.
Aristocrats Rights and Responsibilities: The Citizens of Greece. Viitattu 21.1.2019.
Aristoteles: Politiikka III.5.
Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Smith-1] Smith, William: ”Aristocratia”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 134. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.

[TRoWC-2] Aristocrats Rights and Responsibilities: The Citizens of Greece. Viitattu 21.1.2019.

[3] Aristoteles: Politiikka III.5.

[4] Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.