Ariel Ibagaza

Ibagaza on buenosairesilaisen Lanúsin kasvatti ja hän pelasi ensimmäisen kerran seuransa edustusjoukkueessa 18-vuotiaana vuonna 1994. Nuori keskikenttäpelaaja sai maistaa menestystä varsin pian. Vuonna 1996 Lanús voitti Copa CONMEBOLin, joka oli 1990-luvulla UEFA Cupia vastaava seurajoukkueiden kansainvälinen kilpailu Etelä-Amerikassa.

Vuonna 1998 Ibagaza siirtyi Espanjan pääsarjassa pelaavan Mallorcan riveihin. Hän edusti seuraa kaikkiaan viiden kauden ajan. Heti tulovuotenaan Ibagaza voitti Mallorcalla Espanjan supercupin.[2] Keväällä 1999 Ibagaza pelasi myös kaikkien aikojen viimeisessä Cup-voittajien cupin finaalissa, jonka Mallorca kuitenkin hävisi Laziolle numeroin 2-1.[3] Suurin saavutus Mallorcan aikana oli kuitenkin vuonna 2003 voitettu Espanjan cup. Mallorcan voittokulku mestaruuteen oli kerrassaan huikea. Ennen Recreativo Huelvan kaatumista finaalissa Mallorca oli raivannut tieltään Real Madridin neljännesvälierissä ja Deportivo La Coruñan välierävaiheessa.[4] Ibagaza oli yksi mestarijoukkueen avainpelaajista ruokkien Mallorcan silloista maalitykkiä Samuel Eto'oa taitavilla syötöillään.

Mestaruuskauden päätteeksi Ibagaza siirtyi valmentajansa Gregorio Manzanon mukana pääkaupungin Atlético Madridiin. Paluuta espanjalaisen jalkapallon huipulle tekevä suurseura hankki Ibagazan tukemaan pelinrakentelullaan nuoren tähtensä Fernando Torresin maalintekoa. Ibagaza oli hyvä valinta Atléticon keskikentän moottoriksi, mutta joukkue pelasi silti varsin epätasaisesti ja juuttui kolmen seuraavan kauden aikana liigan keskikastiin. Ibagazan asema Atléticossa heikkeni kesällä 2006 meksikolaisen Javier Aguirren tultua seuran päävalmentajaksi. Hänen taktiikassaan ei ollut käyttöä peliä rakentavalle hyökkäävälle keskikenttäpelaajalle.[5] Lopulta Ibagaza purki sopimuksensa Atléticon kanssa ja siirtyi takaisin Mallorcalle, jonne myös Manzano oli palannut hieman aikaisemmin.

Paluu Mallorcalle onnistui erinomaisesti ja kaudella 2006–2007 Ibagaza oli Espanjan pääsarjan eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja.[6] Seuraavalla kaudella Ibagaza valittiin joukkueen kapteenistoon ja pelit sujuivat vieläkin paremmin.[7] Ibagaza ruokki syötöillään liigan maalikuninkuuden voittanutta Dani Güizaa ja voitti itse syöttöpörssin jo toisen kerran peräkkäin.[8]

Ibagaza siirtyi Villarrealiin heinäkuussa 2008.[9] Hän vietti seurassa kaksi seuraavaa kautta päästen myös pelaamaan urallaan ensi kertaa Mestarien liigaa. Toukokuussa 2010 neuvottelut jatkosopimuksesta kariutuivat ja seura ilmoitti pelaajan lähdöstä.[10] Saman vuoden heinäkuussa kreikkalainen Olympiakos ilmoitti solmineensa kahden vuoden sopimuksen Ibagazan kanssa.[11] Elokuussa 2014 neljän Olympiakosissa vietetyn kauden jälkeen Ibagaza siirtyi Panioniosiin,[12] jossa hän myös päätti pelaajauransa.[13]

Vuonna 1995 Ibagaza voitti Argentiinan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa maailmanmestaruuden Qatarissa järjestetyssä lopputurnauksessa.[14]

Maansa A-maajoukkueessa Ibagaza on esiintynyt vain yhden kerran.[15] Ibagaza valittiin maajoukkueeseen, jonka tarkoituksena oli osallistua vuonna 2001 Kolumbiassa järjestettyyn Copa América -lopputurnaukseen.[16] Argentiina kuitenkin lopulta perui osallistumisensa turvalliisuusriskien vuoksi.[17]