Argeikovo

Argeikovo (ven. Аргейково) on järvi Luoteis-Venäjällä Pihkovan alueen Sebežin piirissä.[3][4]

Argeikovo
Аргейково
Maanosa Eurooppa
Valtiot Venäjä
Alue Pihkovan alue
Piiri Sebežin piiri
Koordinaatit 56°29′10″N, 28°58′34″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Narvanjoen vesistöalue
Valuma-alue Sinovitsan valuma-alue
Järveen tulevat joet Sinovitsa Sinovinosta
Laskujoki Sinovitsa Velikajaan
Järvinumero 01030000111102000026127
Mittaustietoja
Pinnankorkeus alle 136 m mpy. [lower-alpha 1][1]
Pituus 1,6 km [lower-alpha 2]
Leveys 0,6 km [lower-alpha 2]
Pinta-ala 51 ha [2]
Tilavuus 0,0032 km³ [lower-alpha 3]
Keskisyvyys 6,3 m [2]
Suurin syvyys 13,8 m [2]
Valuma-alue 4,56 km² [2]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Maantietoa

Järvi on 1,6 kilometriä pitkä, 0,6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 51 hehtaaria. Se sijaitsee harjualueella, mikä on vaikuttanut järventopografiaan sen suuntautuneiden lahtien ja niemien muodossa. Myös järven keskellä sijaitsee järven pohjassa kulkeva vedenalainen harjanne, joka muodostaa kaksi kivikkoista matalikkoa ja saaren, jonka pinta-ala on 1,8 hehtaaria ja pituus on yli 150 metriä. Järven keskisyvyys on 6,3 metriä ja syvänteessä on 13,8 metriä syvää. Järven ympäristö on metsämaata ja se on asumaton. Järven eteläpuolella 800 metrin päässä sijaitsee kulmakunta Lešane (ven. Лешане), jonka kautta kulkee lounais-koillis-suuntainen tie Notšlegovon (ven. Ночлегово) kylän lähelle. Siellä tie yhtyy Pustoškan ja Opotškan väliseen maantiehen (P-23 eli E95).[2][lower-alpha 2][3][5][1]

Luontoarvoja

Järvessä elää ainakin hauki, muikku, salakka, särki, ahven, toutain, kiiski, sorva, ruutana, suutari, made, mutakala, rantanuoliainen, ja vuonna 1986 istutettuina peledsiika ja Coregonus maraenoides, sekä jokirapua, jota esiintyy kuitenkin erittäin vähän. Järven pohja on epätasainen. Se lienee samaa hiekka, kiveä ja soraa kuin järven rannatkin. Kivikkoisilla rannoilla on hiekkaan sekoittuneena silttiä.[2]

Vesistösuhteita

Argeikovo sijaitsee Sinovitsan (ven. Синовица tai Sanovnitsan ven. Сановница) valuma-alueella. Sinovitsa on Velikajan sivujoki ja se kuuluu luonnollisesti Velikajan valuma-alueeseen, joka on Narvanjoen vesistöalueen eteläisin osa. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.[lower-alpha 2][3]

Järvi sijaitsee Sinovitsan latva-alueella ja sen yläpuolella on suurempi järvi Sinovino ja se ympärillä sijaitsevat viisi pikkulampea. Pääuoman seuraava järvi on Argeikovo, jonka ympärillä sijaitsee 9 pikkulampea sekä järvet Narovy (ven. Наровы) ja Podgorots (ven. Подгорец). Järven valuma-alueen koko on 4,56 neliökilometriä [2], mikä on vähän sillä ylempänä sijaitsevalle Sinovitsalle kuuluu siitä 3,3 neliökilometriä. Sinovitsan uoma alkaa järven eteläpäästä ja se virtaa metsien läpi etelään ja yhtyy Velikajaan 7 kilometrin päässä.[lower-alpha 2][5][1]

Huomautuksia

  1. Järven vedenpinnan korkeus on todennäköisesti alempi kuin valuma-alueen yläpuolella sijaitsevalla järvellä Sinovino, jonka korkeus on 136 m mpy.
  2. Kohteen pituus, leveys ja ympäristön kasvillisuus, asutus ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.
  3. Järven tilavuus on laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä.

    Lähteet

    1. Pihkovan alueen kartta: sivu 35 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 20.5.2020
    2. Pihkovan alueen järviä (Excel) (arkistoitu, 22.5.2014) luotu 7.9.2013. pskov.ru: Pihkovan alueen valtion lupa- ja ympäristöhallintokomitea. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 20.5.2020. (venäjäksi)
    3. Argeikovo (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.5.2020. (venäjäksi)
    4. Kuusinen, M. & Ollikainen, V.: Venäläis-suomalainen suursanakirja. Werner Söderström Oy, 1978. ISBN 951-0-00150-3.
    5. Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000, viitattu 20.5.2020
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.