Arecibon radioteleskooppi

Arecibon radioteleskooppi oli jättiläisradioteleskooppi lähellä Arecibon kaupunkia Puerto Ricossa. Arecibon observatoriota, eli viralliselta nimeltään kansallista tähtitiede- ja ionosfäärikeskusta (NAIC) operoi vuoteen 2011 asti Cornellin yliopisto yhdysvaltalaisen Kansallisen tiedesäätiön kanssa tehdyllä yhteistyösopimuksella, johon osallistuivat myös Yliopistojen avaruustutkimusyhdistys (USRA), SRI International ja Puerto Ricon Metropolitan yliopisto.

Arecibon radioteleskooppi

Arecibon radioteleskooppi vuonna 2018.
Järjestö Kansallinen tiedesäätiö,
Yliopistojen avaruus-tutkimusyhdistys (USRA),
SRI International,
Puerto Ricon Metropolitan yliopisto.
Sijainti Puerto Rico ja Yhdysvallat
Koordinaatit 18°20′39″N, 66°45′10″W
Korkeus 497 m[1]
Rakennettu –
Tyyppi radioteleskooppi
Halkaisija 305 m
Keräämisala 73 000 m2
Polttoväli 132,6 m
Aallonpituus 3 cm - 1 m
Kotisivu http://www.naic.edu
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Arecibon radioteleskooppi nähtynä 1300 metrin korkeudesta

Radioteleskoopin kuvaus

Arecibon radioteleskooppi oli halkaisijaltaan 305 metriä. Vertailun vuoksi Suomen merkittävin Metsähovin radioteleskooppi Kirkkonummella on halkaisijaltaan 13,7 metriä. Mitä suurempi radioteleskooppi on, sitä heikomman signaalin se pystyy havaitsemaan avaruudesta. Tästä syystä Arecibon radioteleskooppi kykeni moniin havaintoihin, kuten kaukaisten asteroidien ja komeettojen, heikkojen pulsarien, tai ionosfäärien havaitsemiseen tarkkuudella, johon pienemmät radioteleskoopit eivät kyenneet. Arecibon radioteleskooppi oli toinen maailman kahdesta aktiivisesti käytetystä planetaarisesta tutkasta. Radioteleskooppiin kuului neljä tutkalähetintä, joiden lähetystaajuudet olivat 2 380 MHz (aallonpituus 12,6 cm), 430 MHz (69,8 cm), 47 MHz (6,4 m) ja 8 MHz (37,5 m).

Arecibon observatorio avattiin vuonna 1963. Luonnon muovaamaan painanteeseen kiinteästi asennetun teleskoopin vastaanotin sijaitsi 18 kaapelin varassa 150 metrin korkeudella maljasta. Teleskooppia itsessään ei voinut liikutella, mutta sen vastaanottimen asentoa voitiin muuttaa vastaanottamaan signaaleja noin 40 asteen levyisellä vyöhykkeellä zeniitin ympärillä. Koska Puerto Rico sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, voitiin sillä havaita esimerkiksi kaikki Aurinkokunnan planeetat. Vuonna 1974 radioteleskooppi kunnostettiin ja katettiin 38 778 alumiinipaneelilla, mikä nosti teleskoopin suurimman teoreettisen havaintotaajuuden 5 000 MHz:iin (6 cm). Tehokkaampi lähetin lisättiin vuonna 1996, jolloin radioteleskooppiin lisättiin myös gregoriaaninen heijastusjärjestelmä kohdistamaan radiosäteet havaitsimeen sekä metallinen verkko teleskoopin reunoille estämään maan lämpösäteilyn häiriöitä havaittuihin radiosignaaleihin.

Arecibon radioteleskoopilla tehdyistä löydöistä merkittävin lienee Hulsen ja Taylorin vuonna 1974 havaitsema kaksoispulsari PSR B1913+16,[2] joka oli ensimmäinen epäsuora gravitaatioaaltojen havainto, siten todisti Albert Einsteinin suhteellisuusteorian oikeaksi ja toi havaitsijoilleen Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1993. Lisäksi teleskoopin avulla on muun muassa todistettu neutronitähtien olemassaolo[3] ja Merkuriuksen ja Venuksen pyörähdysajat akseliensa ympäri,[4] havaittu yksi nopeimmin pyörivistä tunnetuista pulsareista,[5] ja yhdet ensimmäisistä eksoplaneetoista.[6]

Tuhoutuminen

Observatorion sulkemisaikeesta kerrottiin marraskuussa 2020 rikkoutuneen kaapelin vaurioitettua teleskooppilautasta.[7] Uusi kaapeli oli jo tilauksessa toisen kaapelin rikkoutuessa.[7] Tutkimuksien jälkeen ei löydetty turvallista keinoa korjata teleskooppia vaarantamatta työntekijöitä.[7] 1. joulukuuta 2020 teleskoopin kaapeleiden varassa roikkunut instrumenttirakennelma romahti ennusteiden mukaan kokonaan, tehden pahoja vaurioita teleskoopin lautaseen.[8][9]

Radioteleskoopin tuho valvontakameran kuvaamana.
4-tornin luona olleen kameradroonin kuvaa vaijereiden katkeamisesta.

Arecibon radioteleskooppi elokuvissa

Katso myös

Lähteet
  1. Minchin, Robert: The Arecibo Observatory and its Telescope An Astronomer's Guide to the Arecibo 305-m Telescope. 30.10.2017. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
  2. Hulse, R.A. & Taylor, J.H.: Discovery of a pulsar in a binary system. Astrophysical Journal, 1975, 195. vsk, nro 2, s. L51–L53. doi:10.1086/181708. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
  3. Lovelace, R.V.E. & Tyler, G. Leonard: On the Discovery of the Period of the Crab Nebula Pulsar. The Observatory, 2012, 132. vsk, s. 186. Cornell University. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
  4. Dyce, B. R. & Pettengill, G. H. & Shapiro, I. I.: Radar determination of the rotations of Venus and Mercury. Astronomical Journal, 1967, 72. vsk, nro 3, s. 351. doi:10.1086/110231. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
  5. Backer, D. C. & Kulkarni, Shrinivas R. & Heiles, Carl & Davis, M. M. & Goss, W. M.: A millisecond pulsar. Nature, 1982, 300. vsk, s. 615–618. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
  6. Wolszczan, Alexander: Confirmation of Earth-Mass Planets Orbiting the Millisecond Pulsar PSR B1257 + 12. Science, 1994, 264. vsk, nro 5158, s. 538–542. doi:10.1126/science.264.5158.538. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2019 (englanniksi).
  7. Timmer, John: Big dish of Arecibo observatory has reached the end of the line arstechnica.com. 19.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
  8. Grush Loren: Arecibo Observatory in Puerto Rico collapses as engineers feared theverge.com. 1.12.2020. Viitattu 1.12.2020.
  9. Jari Mäkinen: Legendaarinen Arecibon radioteleskooppi romahti – suomalaistutkija seurasi tapahtumia paikan päällä Puerto Ricossa 2.12.2020. Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
  10. Aamulehti 24.3.2010

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.