Arbetaren (Yhdysvallat)

Arbetaren oli New Yorkissa vuosina 1894–1928 ilmestynyt ruotsinkielinen sosialistinen sanomalehti.

Nimellä Skandinaviska-Amerikanska Abetaren perustettu lehti ilmestyi säännöllisesti joka toinen viikko vapusta 1895 lähtien. Se sisälsi myös tanskan- ja norjankielistä aineistoa, kunnes vuonna 1896 lehti siirtyi osuuskunnalta skandinaaviselle sosialistiyhdistykselle, muuttui kokonaan ruotsinkieliseksi viikkolehdeksi ja sai nimen Arbetaren.[1] Tanskalaiset ja norjalaiset perustivat samaan aikaan Chicagoon oman lehden Arbejderenin,[2] joka lakkasi vuonna 1902[3].

Arbetarenin julkaisijaksi tuli vuonna 1906 Skandinaviska Socialistiska Arbetareförbundet, joka liittyi Amerikan sosialistiseen työväenpuolueeseen vuonna 1915. Arbetaren oli tosin jo aikaisemmin tukenut Amerikan sosialistipuolueen varjoon jäänyttä Daniel De Leonin sosialistista työväenpuoluetta, jolla oli huomattavan paljon ruotsalaisia kannattajia.[4] Skandinaviska Socialistiska Abetareförbundet hajosi kahtia vuonna 1920, jolloin järjestöstä erotettu ryhmä perusti New Yorkiin Anders H. Lyzellin toimittaman Folket-lehden. Folket ja Facklan-nimen vuonna 1921 saanut Svenska Socialisten yhtyivät vuonna 1922 Chicagossa ilmestyneeksi kommunistiseksi Ny Tid -lehdeksi.[5] Arbetaren puolestaan siirtyi vuonna 1927 suoraan sosialistisen työväenpuolueen julkaistavaksi ja lakkasi seuraavana vuonna taloudellisista syistä[6]. Samaan aikaan päättyi myös puolueelle uskollisen skandinaavijärjestön jatkuvasti kutistunut toiminta[7].

Lehden toimittajina työskentelivät aluksi Eric Nordman, noin vuodesta 1900 lähtien vuonna 1907 kuollut Viktor Funke, hänen jälkeensä Anders H. Lyzell, vuosina 1920–1921 Henning Carlson ja vuodesta 1921 suomenruotsalainen Thor Borg[3][8]. Sen painos oli enimmillään 5 000 kappaletta vuosina 1917–1918[9]. Arbetaren oli ulkoasultaan vanhanaikainen, mutta hyvä uutislehti, joka sisälsi runsaasti myös mainoksia ja julkaisi paljon amerikanruotsalaisten kirjoittajien runoja. Skandinaviska Socialistiska Abetarförbundet julkaisi myös Landkänning -nimistä joululehteä vuosina 1913–1928 ja Första Maj -vappulehteä vuosina 1916–1922 sekä jonkin verran käännettyä ja alkuperäistä kirjallisuutta.[10]