Aramean kieli

Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ארמיא arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia.

Aramea
Oma nimi 𐤀𐤓𐤌𐤉𐤀
𐡀𐡓𐡌𐡉𐡀
אַרָמָיָא
ܐܪܡܝܐ
Muu nimi länsi-aramea
Tiedot
Alue Iran, Irak, Israel, Syyria, Turkki, Palestiina
Puhujia noin 500 000
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto aramean kirjaimisto, syyrialainen kirjaimisto, heprealainen kirjaimisto, mandean kirjaimisto, arabialainen kirjaimisto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta afro-aasialaiset kielet
Kieliryhmä seemiläiset kielet
keskiseemiläiset kielet
luoteis-seemiläiset kielet
Ohje
Hopeaharkko 700-luvulta eaa. johon on kaiverrettu Sam'alin kuningas Bar-Rakib'n nimi.
Kuudes autuaaksijulistus aramean kielen syyrian murteella Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt 5:8):
ܛܘܼܒܲܝܗܘܿܢ ܠܐܲܝܠܹܝܢ ܕܲܕ݂ܟܹܝܢ ܒܠܸܒ̇ܗܘܿܢ܄ ܕܗܸܢ݂ܘܿܢ ܢܸܚܙܘܿܢ ܠܐܲܠܵܗܵܐ܂
Ṭūḇayhōn l-ʾaylên da-ḏḵên b-lebbhōn: d-hennōn neḥzōn l-ʾalāhā.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.[1][2]

Nykyään aramean kielen eri muodoilla on noin 500 000 puhujaa, enimmäkseen Syyriassa ja Irakissa sekä paljon siirtolaisina Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat etenkin assyrialaiskristityt.[3][4]

Historia

Aramealaiset asettuivat nykyisen Syyrian, Irakin ja Itä-Turkin alueelle n. 1100-luvulla eaa. 900-luvulta eaa. alkaen Syyrian alueella omaksuttiin foinikialaiseen kirjaimistoon perustuva kirjoitusjärjestelmä ja ensimmäinen yhtenäinen aramean kirjakieli, jota käytettiin aramealaisissa kaupunkivaltioissa. Assyrian valtakunnan alistettua aramealaiset valtansa alle arameasta tuli Assyrian valtakunnan käyttämä virallinen kieli 740-luvulla eaa. Persian valtakunnan hallitsija Dareios I julisti aramean valtakunnan läntisen osan viralliseksi kieleksi n. 500 eaa. Ajanlaskun alun tienoilla aramea oli myös juutalaisten yleisimmin puhuma kieli.

600-luvulta alkaen arabia syrjäytti aramean Lähi-idän valtakielenä.

Aramean eri muodot

Aramea on asiallisesti joukko eri aikoina ja eri paikoissa puhuttuja sukulaiskieliä, jotka eivät ole läheskään keskenään ymmärrettäviä. Aramean kirjakielestä on useita eri kausina ja eri alueilla syntyneitä versioita.

Eräitä aramean muotoja ovat:

  • muinainen aramea, aramean vanhin kirjallinen muoto, jota käytettiin Syyrian kaupunkivaltioissa sekä Assyrian ja Babylonian valtakunnissa
  • valtakunnan aramea, joka kehittyi Persian valtakunnassa
  • syyrian kieli, jota on käytetty manikealaisten ja itäisten kristittyjen parissa
  • mandealainen aramea, joka on mandealaisten uskonnollinen kieli
  • nykyaramea

Lähteet

  1. Christoph Luxenberg: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran, s. 327. Rev. and enlarged ed. Berliini: H. Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2018). (englanniksi)
  2. A. Mingana: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77-98. Painettu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says. Prometheus Books, 1927.
  3. Shaviv, Miriam: The last of the Aramaic speakers 14.7.2013. Lontoo: The Times of Israel. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  4. Adams, Sam: Race to save the language of Jesus: Aramaic in danger of becoming extinct as number of speakers of ancient tongue plummets 25.1.2013. Daily Mail. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.