Aporia

Aporia (m.kreik. ἀπορία: ”umpikuja”, ”pulma”)[1] on filosofisessa päättelyssä tai argumentaatiossa tila, josta ei voida edetä,[2] ja retoriikassa keino ilmaista epäilyä.

Filosofiassa

Filosofiassa aporia on filosofinen pulmatilanne, (näennäisesti) ratkaisemattomissa oleva umpikuja tai hämmennyksen tila, johon on päädytty esittämällä joku kysymys. Sitä selvitettäessä on päädytty tilanteeseen, jossa lopullista vastausta ei voida antaa. Tämä on usein seurausta siitä, että jäljellä on kaksi yhtä mahdollista mutta keskenään ristiriitaista vaihtoehtoa. Ajatus aporioista esiintyy ennen kaikkea antiikin filosofiassa, mutta se löytyy myös esimerkiksi Jacques Derridan ajattelusta.[3]

Platonin varhaisia dialogeja kutsutaan usein hänen aporeettisiksi dialogeikseen, koska ne päättyvät usein aporiaan. Näissä dialogeissa Sokrates kyselee kuulustelemaltaan henkilöltä jonkun käsitteen, kuten hyve tai rohkeus, määritelmää. Tämän jälkeen Sokrates osoittaa sokraattista menetelmää käyttäen, ettei henkilön antama määritelmä ole tyydyttävä. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuulusteltava myöntää lopulta olevansa aporiassa tutkitun käsitteen suhteen, eli myöntää, ettei tiedä käsitteen määritelmää. Platonin dialogissa Menon Sokrates kuvaa aporiaan päätymisen puhdistavaa vaikutusta: se osoittaa jollekin joka vain luuli tietävänsä jotain ettei hän todellisuudessa tiedä sitä, ja synnyttää hänessä halun todella tutkia asiaa.[4]

Aristoteleen Metafysiikassa aporia (”ongelma”) ja niiden määrittely on osana tutkimusmenetelmää. Teoksessa Aristoteles aloittaa tutkimuksen rationalistisen a priori -periaatteen ja empiristisen tabula rasa -lähtökohdan sijasta tutkimalla tunnettuja aporioita ja selvittämällä, mikä pohditutti häntä edeltäneitä metafyysikoita. Teoksen kolmas kirja luettelee näitä aporioita. Aristoteleen sanoin: ”Päästäksemme käsiksi tutkittavaan tieteeseen [metafysiikkaan] meidän on aluksi lueteltava ensimmäiseksi käsiteltävät ongelmat – – Niille, jotka pyrkivät eroon ongelmista, on hyödyksi perusteellinen paneutuminen niihin; päästäänhän ongelmista eroon ratkaisemalla ne”.[5]

Aporioiden yleisyys on ollut yhtenä perusteluna skeptisismille sekä antiikin että nykyajan filosofiassa.[6]

Retoriikassa

Aporia on myös retorinen keino, jonka avulla puhuja esittää epäilyn – usein teeskennellyn – koskien omaa mielipidettään, tai kysyy yleisöltä retorisesti, kuinka hänen tulisi edetä. Tästä käytetään myös nimiä dubitatio.

Lähteet
  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀπορία A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Woodruff, Paul: Plato's Shorter Ethical Works The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  3. Lawlor, Leonard: Jacques Derrida The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  4. Platon: Menon 84.
  5. Aristoteles: Metafysiikka 995a20-30.
  6. Rescher, Nicholas: ”Aporia”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.