Ilmestyskirjan ratsastajat

Ilmestyskirjan ratsastajat (myös apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä) ovat neljä Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa mainittua vertauskuvallista hahmoa. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina[1].

Albrecht Dürer, Johanneksen ilmestys: neljä ratsastajaa, 1497–1498.

Ratsastajat

Ensimmäinen ratsastaja (Tauti)

»Valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.»
(Ilmestyskirja 6:2)

Toinen ratsastaja (Sota)

»Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.»
(Ilmestyskirja 6:4)

Kolmas ratsastaja (Nälänhätä)

»Musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.»
(Ilmestyskirja 6:5)

Neljäs ratsastaja (Kuolema)

»Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan.»
(Ilmestyskirja 6:8)

Lähteet
  1. Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din. Hakusana apokalyptiset ratsastajat. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.