Apinoiden planeetta (vuoden 1968 elokuva)

Astronautit Taylor (Charlton Heston), Landon (Robert Gunner) ja Dodge (Jeff Burton) ovat syvässä horroksessa, kun heidän avaruussukkulansa tekee pakkolaskun maankaltaisen planeetan järveen. Herätessään he huomaavat naisastronautti Stewartin kuolleen horroksen aikana. Aikadilataation vuoksi aluksen ulkopuolella on astronauttien matkan aikana kulunut 2 000 vuotta, joten ollaan vuodessa 3978. Sukkulan alkaessa upota järveen astronautit pelastautuvat tarvikkeineen sukkulasta pelastusveneeseen ja rantautuvat.

He lähtevät kävelemään järveä ympäröivän aavikon halki ja jonkun matkaa kuljettuaan löytävät merkkejä elämästä, kasvin ja pian lisää kasvillisuutta. He päätyvät keitaalle, jossa he päättävät uida. Heidän uidessaan tuntemattomat olennot varastavat heidän vaatteensa ja varusteensa. Varkaita jahdatessaan astronautit tapaavat puhekyvyttömiä ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ilmeisesti ovat vieneet heidän vaatteensa. Astronautit päätyvät ihmislauman mukana hevosilla ratsastavien gorilloiden ihmisjahtiin. Dodge ammutaan kuoliaaksi, Taylor ja Landon otetaan kiinni. Tayloria ammutaan kurkkuun, minkä seurauksena hän ei pysty puhumaan. Vangit viedään apinakaupunkiin, jossa Taylor teljetään häkkiin Nova-nimisen naisen kanssa, joka pyydystettiin samalla metsästysretkellä.

Taylorille selviää, että puhekykyisten apinoiden yhteiskunta on jakautunut kolmeen luokkaan: poliiseina ja sotilaina toimiviin gorilloihin, politiikkaa ja hallintoa hoitaviin orankeihin sekä simpansseista koostuvaan oppineistoon ja työläisväestöön. Tuhoeläiminä pidettyjä ihmisiä metsästetään ja käytetään tieteellisessä tutkimuksessa. Taylor kohtaa karmaisevan esimerkin jälkimmäisestä tavatessaan jälleen Landonin, jolle on suoritettu lobotomia tämän paljastettua osaavansa puhua. Taylor oli myös nähnyt Dodgen täytettynä museossa näyttelyesineenä, koska tummahipiäinen Dodge oli erikoisuus valkoihoisten ihmisten keskuudessa.

Cornelius (McDowall) ja Zira (Hunter) ovat tutkijoita, jotka kiinnostuvat Taylorista, koska tämä vaikuttaa matkivan huulillaan puhumista. Yhdessä kohtauksessa Taylor kirjoittaa hiekkaan yrittäen näin kommunikoida Coreneliuksen ja Ziran kanssa, mutta he eivät huomaa kirjoitusta. Tohtori Zaius sen sijaan huomaa kirjoituksen ja oivaltaa Taylorin älykkyyden, muttei paljasta tätä kenellekään, vaan pyyhkii hiekkakirjoituksen kävelykepillään. Myöhemmin Taylorin kurkku paranee, ja hän kykenee puhumaan Corneliuksen ja Ziran kanssa, jotka mieltyvät häneen.

Kun Taylorin puhetaito pakjastuu poliittiselle johtajalle tohtori Zaiukselle, Taylor yrittää paeta mutta joutuu oikeuteen. Cornelius ja Zira toteuttavat veljenpoikansa avulla pelastussuunnitelman ja vapauttavat Taylorin, joka vaatii Novan mukaansa. Viidestään he pakenevat kielletylle alueelle luolaan, josta arkeologina toiminut Cornelius oli vuotta aiemmin löytänyt todisteita kehittyneemmästä ihmisestä, puhuvan ihmisnuken. Gorillajoukkoa johtava Zaius tavoittaa ryhmän mutta lähettää Taylorin ja Novan lopulta matkoihinsa hevosen selässä arvellen, että ehkä parasta on, jos Taylor vain häipyisi vähin äänin.

Taylorille ei ole tähän mennessä vieläkään kunnolla selvinnyt planeetan todellinen historia, vaikka viitteitä siitä on ollut nähtävissä pitkin elokuvaa. Miksi ihmiset olivat taantuneita, miksi apinat kehittyneitä? Elokuvan kenties tunnetuin kohtaus on loppukohtaus, jossa Taylor ratsastaessaan meren rannalla lopulta löytää hiekkaan hautautuneen Vapaudenpatsaan. Hän käsittää olevansa tulevaisuuden Maapallolla ja ihmiskunta on syössyt itse itsensä tuhoon ydinsodassa. Taylor lankeaa maahan takoen maata epäuskon vallassa ja huutaa kuuluisaksi jääneen repliikkinsä:

»Oh my God. I'm back... I'm home. All the time, it was... we really, finally did it!! You maniacs! You blew it up! Ah, damn you! God... damn you all to hell!»

»Jessus, olen palannut kotiin... Me teimme sen! Senkin mielipuolet! Räjäytitte sen! Kirottua! Piru teidät periköön!»

Loppukohtaus kääntää elokuvan näkökulman toisinpäin, kun planeetta paljastuu Maan tulevaisuudeksi. Käy ilmi, että tohtori Zaiuksen motiivi salata ihmiskunnan kammottava kohtalo apinoilta on hyväntahtoinen eikä pahansuopa. Taylorin ego ja ylpeys luhistuvat sekunnissa hänen tunnistaessaan Vapaudenpatsaan. Hänen oma rotunsa, jota hän on aina pitänyt apinoita ylempiarvoisena, onkin tuhonnut itsensä kauan kauan sitten.

Elokuvalle tehtiin useita jatko-osia:

• Paluu apinoiden planeetalle (Beneath the Planet of the Apes, 1970)
• Pako apinoiden planeetalta (Escape from the Planet of the Apes, 1971)
• Apinoiden planeetan valloitus (Conquest of the Planet of the Apes, 1972)
• Taistelu apinoiden planeetasta (Battle for the Planet of the Apes, 1973)

sekä televisiosarjoja:

• Televisiosarja Apinoiden planeetta (Planet of the Apes, 1974), 14 jaksoa
• Piirrossarja Paluu apinoiden planeetalle (Return to the Planet of the Apes, 1975), 13 jaksoa
• Televisioelokuva Jäähyväiset apinoiden planeetalle (Farewell to the Planet of the Apes 1981), joka on itse asiassa vuoden 1974 televisiosarjan kahdesta jaksosta leikattu kokoillan elokuva.

Apinoiden planeetta -televisiosarjan on Suomessa esittänyt MTV 1970- ja 1990-luvuilla sekä Subtv 2005.

Boullen romaanin pohjalta on tehty myös Tim Burtonin ohjaama Apinoiden planeetta -elokuva, joka valmistui vuonna 2001.

2010-luvulla on julkaistu kolme elokuvaa nimellä Apinoiden planeetta. Ne sijoittuvat eri ympäristöön.

• Apinoiden planeetan synty (Rise of the Planet of the Apes, 2011)
• Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes, 2014)
• Sota apinoiden planeetasta (War for the Planet of the Apes, 2017)

Apinoiden planeetta oli vuonna 1969 ehdolla parhaan puvustuksen ja musiikin Oscar-palkintojen saajaksi. John Chambers palkittiin elokuvan maskeerauksesta elokuva-akatemian (Oscar) kunniapalkinnolla.