Aoi (1920)

Pääartikkeli: Momi-luokka

Alus tilattiin Kawasakin Kōben telakalta, missä köli laskettiin 1. huhtikuuta 1920. Se laskettiin vesille 9. marraskuuta. Aluksen varustamisesta vastaavaksi upseeriksi nimettiin 20. marraskuuta Chiya Sadae. Alus otettiin palvelukseen vielä saman vuoden lopulla 10. joulukuuta päällikkönään Chiya.[1][2]

Alus oli 1940 Kuren laivastontelakalla modernisoitavana, jolloin yksi sen kolmesta Kampon-kattilasta poistettiin. Poiston seurauksena aluksen huippunopeus laski 18 solmuun. Lisäksi aluksen torpedoputket, takakannen tykkitorni ja miinanraivauskalusto poistettiin. Niiden tilalle asennettiin 25 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, syvyyspommikiskoja ja -heittimiä. Yläkannen painon lisäyksen vuoksi jouduttiin painolastia lisäämään, mikä kasvatti uppouman 910 tonniin. Muutostyöt saatiin telakalla päätökseen 21. lokakuuta, jolloin alus luokiteltiin 1. huhtikuuta 1941 partioveneeksi nimellä partiovene No.32. Alus liitettiin 20. marraskuuta Nishikawa Hayamin johtamaan 1. partiovenelaivueeseen, jonka mukana se lähti 29. marraskuuta Trukilta Kwajaleiniin.[2]

Aluksella vastaanotettiin 2. joulukuuta kello 12.08 tieto hyökkäyksestä Pearl Harboriin, mikä kertoi sotatoimien alkamisesta Yhdysvaltoja vastaan 8. joulukuuta. Seuraavana päivänä alus saapui Kwajaleinille Roi-Namuriin. Partioveneet No.32 ja No.33 lähtivät Roi-Namurilta osallistuakseen hyökkäykseen Wakelle kontra-amiraali Kajioka Sadamichin osastossa, jonka muut alukset olivat kevyt risteilijä Yūbarin johtama 6. hävittäjälaivue, 18. risteilijäviirikkö, sukellusveneiden emälaiva Jingei sekä apuristeilijät Kongōmaru ja Kinriymaru.[2]

Osasto aloitti 11. joulukuuta maihinnousuvalmisteluihin liittyvän tulivalmistelun tuhotakseen Waken puolustuksen. Taistelussa upposi kaksi ja vaurioitui kaksi hävittäjää. Lisäksi kaksi risteilijää kärsi lieviä vaurioita. Tappioiden seurauksena osasto vetäytyi takaisin Roille, jonne saavuttiin 13. joulukuuta.[2]

No.32 lähti 21. joulukuuta maihinnousuosaston mukaan uudelleen merelle. Seuraavana päivänä aloitettiin maihinnousu uudelleen. Alus kuljetti Uchida Kinichin Maizurun 2. erityismaihinnousujoukkojen 1. komppaniaa. Taatakseen joukkojen maihinnousun alus ajoi matalikolle atollin etelärannalla lähellä lentotukikohdan eteläreunaa. Yhdysvaltain merijalkaväen kolmen tuuman tykit sytyttivät partioaluksen No.33 tuleen, joka valaisi rannalla olleen No.32:n. Useita kranaatteja osui alukseen sytyttäen senkin tuleen. Aluksen miehistö liittyi maihinnousujoukkoon.[2]

Japanilaiset eivät yrittäneet pelastaa alusta saaren valtauksen jälkeen, vaan se oli edelleen rannalla amerikkalaisten vallatessa saaren takaisin 4. syyskuuta 1945.[2]

Aluksen päällikköinä olivat[2]:

• Chiya Sadae 20. joulukuuta 1920 – 1. joulukuuta 1921
• Fujimori Seiichiro 20. heinäkuuta – 19. elokuuta 1922
• Suzuki Kozo 6. tammikuuta – 20. huhtikuuta 1925
• Sugimoto Michio 15. lokakuuta 1926 – 1. marraskuuta 1927
• Itagaki Sakan 1. marraskuuta 1927 – 10. joulukuuta 1928
• Setoyama Yasuhide 1. joulukuuta 1932 – 1. marraskuuta 1933

• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)