Aune Haarla

Ylioppilas Aune Lahdelma, maanviljelijän tytär Iitistä, aloitti työnsä Yleisradion palveluksessa lottakomennuksella jatkosodan aikana. Vuosina 1943–1951 hän työskenteli äänitarkkailijana ja tehosteteknikkona ja kirjoitti samalla käsikirjoituksia ajanvietepuolelle. Samaan aikaan hän opiskeli ensin Helsingin yliopistossa 1943–1945, Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1945–1946 ja Teatterikoulussa 1946–1947.[1] Vuonna 1951 hänestä tuli yhtiön ainoan ajanvietetoimittajan Antero Alpolan sihteeri, ja 1956 hän yleni toiseksi ajanvietetoimittajaksi, jossa tehtävässä hän työskenteli kuolemaansa 1976 asti. Viihdetoimittajan urallaan hänet tunnettiin kahdella sukunimellä, ensin Aune Ala-Tuuhosena ja myöhemmin Aune Haarlana.

Aune Haarlan tunnetuin työ on radiohupailu Kankkulan kaivolla, jota hän kirjoitti ja tuotti 1958–1970 yhdessä Antero Alpolan kanssa. Sarjan tunnetuin hahmo, Oke Tuurin esittämä Tippavaaran isäntä, oli Haarlan luomus. Haarla julkaisi nimimerkillä Annuli teoksen Tippavaaran vanhan isännän kootut seokset (1965), joka sisältää isännän parhaita radiosketsejä sekä Oke Tuurin julkisia esiintymisiä varten kirjoitettuja tekstejä.

Kankkulan kaivon lisäksi Haarlalla oli lukuisia omia sarjoja, kuten Perheilta ja Tuohikontti. Tuohikontissa muokattiin yleisön lähettämiä ideoita sketseiksi, ja ohjelmaan liittyy Yleisradion historiaan jäänyt skandaalinpoikanen. 1958 Tuohikontissa esitettiin Runebergin Saarijärven Paavo -runoa parodioiva ”Säärijärven Paavo” jossa talonpoika selvisi kadosta petun sijaan maataloustukiaisilla. Aralla poliittisella aiheella pilailusta nousi kohu, ja Maalaisliitto teki jopa eduskuntakyselyn Yleisradion ”maatalousväestöä loukkaavista ohjelmanumeroista”. Yleisradion johtokunta antoi Haarlalle huomautuksen ja määräsi, että osastopäällikön oli vastedes tarkastettava kaikki hänen käsikirjoituksensa. Aune Haarla valitti myöhemmin, että ”ohjelmamme on kokonaan vesitetty. Ei voi laskea leikkiä juuri mistään, ja sitä meiltä kuitenkin vaaditaan.” Antero Alpolan mukaan Haarlalla ei maalaistalon tyttärenä ollut tarkoitus pilkata maaseutuväestöä, vaan hän oli vain halunnut koetella sopivuuden rajoja ja eksynyt aralle alueelle, politiikkaan.

Radiouransa ohella Haarla teki yli neljäkymmentä iskelmäsanoitusta, valtaosan nimimerkeillä Annuli. Tunnetuimmat näistä ovat valssit ”Soittajan kaipuu” (säveltäjä Viljo Vesterinen), ”Metsäkukkia” ja ”Lehdetön puu”, romanssi ”Mustalaisviulu” ja lastenlaulu ”Teddykarhujen huviretki”. Hän myös teki useisiin Kankkulan kaivon jaksoihin lauluja, joissa tunnettuun säveleen oli kirjoitettu uudet parodiset sanat. Oke Tuuri levytti näistä muutamia Tippavaaran isännän hahmossa, kuten ”Pitkä matka on Tippavaaraan” ja ”Pigalle”.

Aune Haarla toimi 1970-luvulla myös Puhelinlangat laulaa -puhelintoivekonsertin juontajana. Kulmikkaasta huumoristaan tunnettu Haarla sai usein soittajat ymmälleen töksäyttämällä heille vaikkapa ”Mitäs te tänne soittelette?” tai tenavatähden esitystä toivovalle ”Haluatte siis välttämättä lapsen vinkumaan?”[2]

• Alpola, Antero: Viihdevuosien vilinässä. Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960. Karisto 1988.
• Oinonen, Paavo: Pitkä matka on Tippavaaraan. Suomalaisuuden tulkinta ja Yleisradion toimintaperiaatteet radiosarjoissa Työmiehen perhe, Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Kankkulan kaivolla 1945–1964. SKS 2004.
• Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen. Yleisradion historia 1949–1996 Yleisradio 1996.
• Suomen kirjailijat 1945–1970. SKS 1977.

• Aune Haarlan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Aune Haarlan radioparodioita Ylen Elävässä arkistossa