Anu Kaaja
Anu Kaaja (s. 1984[1]) on suomalainen kirjailija, jonka esikoisteos oli surrealistinen novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus (2015). Ensimmäinen romaani oli vuonna 2017 ilmestynyt Leda.
Anu Kaaja | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1984 |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | suomi |
Kirjallinen suuntaus | surrealismi |
Esikoisteos |
novellikokoelma: Muodonmuuttoilmoitus (2015) romaani: Leda (2017) |
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kaaja opiskeli taiteen maisteriksi Salfordin yliopistossa ja kävi Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittajalinjan. Kaajan esikoisteos oli vuonna 2015 ilmestynyt surrealistinen novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus. Se oli 2015 ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoon ja sai kunniamaininnan.[1] Kaaja sai teoksesta kahden vuoden välein jaettavan esikoisteokselle tarkoitetun Jarkko Laine -palkinnon.[2]
Kaajan ensimmäinen romaani on vuonna 2017 ilmestynyt Leda. Siinä Kaaja päivittää antiikin myyttiä kuningatar Ledasta, johon Juppiter yhtyy joutsenen hahmossa. Kaaja on sijoittanut tapahtumat 1700-luvun lopun Ranskaan.[3] Kaaja valittiin teoksesta Runeberg-palkintoehdokkaaksi.[4] Romaani voitti Toisinkoinen-palkinnon vuonna 2017.[5] Vuonna 2020 hän sai Kalevi Jäntin palkinnon teoksestaan Katie-Kate.[6]
Lähteet
- Anu Kaaja Teos. Arkistoitu 16.10.2017. Viitattu 14.12.2017.
- Jarkko Laine -palkinto Anu Kaajan novellikokoelmalle Muodonmuuttoilmoitus 17.5.2017. Turun yliopisto. Arkistoitu 15.12.2017. Viitattu 14.12.2017.
- Raiskaajapatongeilla säväyttäneen kirjailijan terävin hulluus hukkuu vanhaan myyttiin Aamulehti. 7.3.2017. Alma Media. Arkistoitu 15.12.2017. Viitattu 14.12.2017.
- Juha Kulmala ja Anu Kaaja Runeberg-ehdokkaina Turun Sanomat. 14.12.2017. Viitattu 14.12.2017.
- toisinkoinen: Toisinkoisen 2017 voitti Anu Kaajan Leda Toisinkoinen. 6.2.2018. Viitattu 7.4.2019.
- Anu Kaaja, Helmi Kajaste ja Sini Silveri saavat Kalevi Jäntin palkinnot: ”Häiritsevä romaani”, luonnehtii raati median naiskuvia ruotivaa teosta Helsingin Sanomat. 2.12.2020. Viitattu 20.12.2020.