Antti Tuomainen

Ennen kirjailijan uraa Tuomainen toimi 12 vuotta mainosalalla, muun muassa copywriterina Bob Helsinki -mainostoimistossa.[6] [7]

Seitsemän copywriter-vuoden jälkeen hän irtisanoi itsensä kirjoittaakseen esikoisromaaninsa. Kirjan ilmestyttyä hän palasi Bob Helsinkiin, mutta sai potkut yt-neuvotteluissa ja alkoi kirjoittaa Parantaja-romaaniaan.[8]

Hän on toiminut myös vapaana toimittajana[9] ja avustanut muun muassa Image-lehteä. Hän on osuuskuntamuotoisen kustantamo Crime Timen perustajajäsen[10].

Tuomaisen viisi ensimmäistä kirjaa sijoittuivat joko täysin tai suurimmalta osaksi hänen synnyin- ja asuinkaupunkiinsa Helsinkiin.[1] Tuomaisen esikoisteos Tappaja, toivoakseni (2006) kertoo velkaantuneesta, tappajaksi värvätystä, mutta tehtävässään epäröivästä miehestä. Myllylahden kustantama[6] tarina kasvaa vakavaksi tutkielmaksi kostonhimosta, oikeudesta ja vastuusta[11], se ei ole murhaviihdettä vaan kielellisesti huoliteltu tapahtumakulku teemasta "saako pahan tappaa".[6] Tuomainen oli lähettänyt kirjansa kahdeksalle kustantajalle, joista vain Myllylahti kiinnostui teoksesta.[8]

Myllylahti kustansi myös [6] seuraavan romaanin Veljeni vartija (2009), joka kertoo isoisästä, isästä ja pojista, jotka kaikki ajautuvat rikoksiin.[11] Tuomaista luonnehdittiin ”noir-dekkaristiksi”.[12] Tuomainen toimi kahdessaan ensimmäisessä kirjassaan omana kustannustoimittajanaan.[7]

Helsinki-kirjat kustansi[7] Tuomaisen kolmannen romaanin Parantaja (2010). Se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on kokenut ilmastonmuutoksen aiheuttaman katastrofin. Päähenkilö etsii kadonnutta toimittajavaimoaan, joka oli selvittämässä sarjamurhan taustoja.[11] Tuomainen sai teoksesta Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon.[13] Palkinnon myötä ruotsalainen kirjallisuusagentuuri Salomonsson Agency kiinnostui Tuomaisesta ja alkoi edustaa häntä Suomen ulkopuolella.[7] Kirja nosti hänet myös kansainväliseen suosioon:[3] loppuvuoteen 2016 mennessä kirja oli käännetty 23 kielelle ja siitä oli tullut eräs kaikkien aikojen käännetyimmistä suomalaisista kirjoista.[14]

Vuonna 2011 Tuomainen nousi ilmiöksi Lontoon kirjamessuilla ruotsalaisen[15] Salomonsson Agency- agentuurinsa avulla.[16]

Synkkä niin kuin sydämeni (2013)[6] ja Kaivos (2015) jatkoivat tummasävyisten, noir-henkisten rikosromaanien linjaa.

Romaani Mies joka kuoli (2016) merkitsi käännettä Tuomaisen kirjailijanuralla. Tyylilaji vaihtui mustaan komediaan.[17]

Vuonna 2017 julkaistu Palm Beach Finland jatkoi mustan huumorin viljelyä. Kirja sijoittuu pieneen suomalaiseen rannikkokaupunkiin ja sinne perustettuun lomakohteeseen.[18] Marraskuussa 2018 brittiläinen The Times -lehti kuvasi Tuomaista kirjan perusteella Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.[19]

Vuonna 2018 ilmestyi Pikku Siperia. Siinä itäsuomalaiseen talvimaisemaan putoaa arvokas meteoriitti, jota paikallinen pastori alkaa vartioida.[3] Vuonna 2019 The Times valitsi kirjan yhdeksi vuoden parhaista.[20]

Vuonna 2020 ilmestyneessä Jäniskerroin-romaanissa vakuutusmatemaatikko perii veljeltään seikkailupuiston, jonka ympärillä on salaisuuksien verkko.[21] Elokuussa 2021 ilmestyi kirjatrilogian toinen osa, Hirvikaava.[22][23]

• Vuonna 2016 The Petrona Award-ehdokkuus teoksella Synkkä niin kuin sydämeni[4]
• Vuonna 2017 Prix du Balai D’OR -palkinnon ehdokkuus Ranskassa[4]
• Vuonna 2018 The Petrona Award-ehdokkuus ja The Last Laugh -palkinnon ehdokkuus teoksella Mies joka kuoli[4]. Kirja oli ehdolla myös Ranskassa Euroopan parhaaksi rikosromaaniksi (Prix du Polar Européen).[31]
• Vuonna 2019 Prix du Polar Européen -ehdokkuus Ranskassa teoksella Mies joka kuoli
• Vuonna 2020 CWA International Dagger -ehdokkuus Isossa-Britanniassa teoksella Pikku Siperia[32]

Vuoteen 2017 mennessä Tuomaisen teoksia oli käännetty 25 eri kielelle.[33] Esimerkiksi Jäniskertoimen käännösoikeudet on myyty 17[34] maahan.[29]

Tuomaisen kirjoja myydään enemmän ulkomailla kuin Suomessa.[7] Vuoteen 2021 mennessä Tuomaisen kirjoja oli myyty yli 30 maassa.[22]