Antti Kalliomäki

Kalliomäki aloitti liikunnan harrastamisen nuorena, ja se myös ohjasi hänen ammatinvalintaansa. Hän suoritti asevelvollisuutensa armeijan urheilujoukoissa ja opiskeli liikunnanopettajaksi Helsingin yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän toimi liikunnanopettajana Vantaalla.

Kalliomäen laji oli seiväshyppy, jossa hän saavutti maailmanluokan tason huippu-urheilijana. Kalliomäki oli mukana kolmissa olympialaisissa (1972, 1976 ja 1980), ja vuonna 1976 Montrealissa hän oli lähellä olympiakultaa mutta jäi lopulta hopealle samalla tuloksella (550) kisan voittaneen Puolan Tadeusz Slusarskin kanssa. Prahan EM-kisoissa 1978 hän voitti hopeaa. EM-hallikisoista Kalliomäki voitti kultaa (1975), kolme hopeaa ja yhden pronssin. Hän voitti urallaan kahdeksan seiväshypyn Suomen mestaruutta. Parhaimmillaan Kalliomäki hyppäsi 566 cm. Hän paransi Suomen ennätystä yhteensä yhdeksän kertaa.

Aktiiviuransa jälkeen Kalliomäki veti pari vuotta yleisurheilun MM-valmennusprojektia, jolla tavoiteltiin menestystä maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä 1983.

Kalliomäki oli kansanedustajana vuodesta 1983 vuoteen 2011. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Kalliomäki toimi ministerinä kolmesti: kauppa- ja teollisuusministerinä Lipposen I hallituksessa vuosina 1995–1999, valtiovarainministerinä (sekä varapääministerinä) vuosina 2003–2005 ensin Jäätteenmäen hallituksessa ja sitten Vanhasen I hallituksessa sekä opetusministerinä Vanhasen I hallituksessa vuosina 2005–2007. Opetusministerinä Kalliomäki vastusti esitystä yliopistojen lukukausimaksuista Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.[9] Vanhasen II hallitus kuitenkin mahdollisti ne uudessa yliopistolaissa.[10] Kalliomäki toimi myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1995 sekä 1999–2003.

Kunnallispolitiikassa Kalliomäki on vaikuttanut Vantaan kaupunginvaltuutettuna 1984–2000 ja Nurmijärven kunnanvaltuutettuna 2005–2008.

Kalliomäki valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi 2008.[11]