Antti Hakola
Antti Hakola (myös Anders Hakola) (4. syyskuuta 1704 Alahärmä – 2. huhtikuuta 1778 Nurmo) oli härmäläinen kirkonrakentaja. Hakola suunnitteli ja rakensi yksin tai veljensä Matin kanssa useita kirkkoja ja kellotapuleja. Esimerkiksi vuonna 1752 valmistunut ja vuonna 1898 tulipalossa tuhoutunut Alahärmän vanha kirkko oli Antti ja Matti Hakolan rakentama.[1]
Hakola aloitti puukirkkojen rakentamisen 45-vuotiaana talonpoikaispohjalta. Antti Hakolan muistomerkki sijaitsee Alahärmän seurakuntatalon vieressä. Hän aloitti kirkkojen rakentamisen vasta 45-vuotiaana ja hänen aikaisemmista elämänvaiheistaan ei ole säilynyt tietoa, mistä hän oli saanut puusepän ja rakentajan taitonsa. Yksi olettamus on, että hän olisi ollut laivanveistäjänä ennen ryhtymistään kirkonrakentajaksi. Erityisesti jotkut hänen kirkoissa käyttämänsä rakenneratkaisut kielivät osaamisen hankituksi juuri laivaveistämöillä.
Hänen veljensä Matti Hakola oli myös kirkonrakentaja[2].
Kirkkoja rakentamisjärjestyksessä
- Alajärven kirkko (1749) – purettu 1836, mutta nykyisen kirkon tapuli edelleen Hakolan kirkosta peräisin
- Alahärmän vanha kirkko (1752) – paloi katon tervauksen yhteydessä tupakantumpin sytyttämänä 1898, uusi kirkko Josef Stenbäckin tuotantoa (1901 – 1903)
- Kauhavan vanha kirkko (1756) – paloi joulupäivänä 1921, uusi kirkko Josef Stenbäckin tuotantoa (1923 – 1925)
- Keuruun vanha kirkko (1758)
- Evijärven kirkko (1758) – peruskorjattu 1887
- Purmon kirkko (1772) – ei täyttä varmuutta, mutta tyyliltään Hakolan mallinen
- Virtain kirkko (1772)
- Kuortaneen kirkko (1777)
- Nurmon kirkko (1778) – Antti Hakola kuoli kesken rakennustyön, ja poika Kaapo Hakola vei työn loppuun suunnitelmien mukaan. Kirkon tapuli (1770) on kokonaisuudessaan Antti Hakolan käsialaa. Kaapo Hakola rakensi myös Ylihärmän kirkon[2].
Lähteet
- Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 8–. Porvoo: WS, 1967.
- Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 294