Antreas ja syntinen Jolanda
Antreas ja syntinen Jolanda on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1941. Sen perustana on Antti Kokkolan eli Tatu Pekkarisen aihe, josta myöhemmin syntyi – myös salanimellä – romaani Maailman kasvot.[1]
Antreas ja syntinen Jolanda | |
---|---|
Ohjaaja | Valentin Vaala |
Käsikirjoittaja | Turo Kartto |
Perustuu | Antti Kokkolan aihe 1940, josta syntyi Ilmari Mäkitien nimellä romaani Maailman kasvot 1945 |
Tuottaja | Matti Schreck |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Eino Heino |
Leikkaaja | Valentin Vaala |
Lavastaja | Igor Karpinsky |
Pääosat |
Kirsti Hurme Olavi Reimas Kaija Rahola Kille Oksanen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 1941 |
Kesto | 101 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuvan tekovaihe oli Vaalan parhaan luomisvireen aikaa. Tarinassa päähenkilönä on hyväntahtoinen sokea Antreas (Olavi Reimas), jota syntinen Jolanda (Kirsti Hurme) höynäyttää.[2]
Näyttelijät
Kirsti Hurme | … | Jolanda Matsson |
Olavi Reimas | … | Antreas Tuurio |
Kaija Rahola | … | Martta Miettinen |
Kille Oksanen | … | Reinar |
Aino Lohikoski | … | Miettiskä |
Varma Lahtinen | … | Matssonska |
Topo Leistelä | … | lehtori |
Elli Ylimaa | … | täti Auroora |
Reino Valkama | … | Jaakko-setä |
Rakel Linnanheimo | … | sairaanhoitajatar |
Martti Seilo | … | tohtori Sukanen |
Matti Aulos | … | lääkäri |
Aku Peltonen | … | konstaapeli |
Ossi Korhonen | … | sisustusarkkitehti |
Ida Salmi | … | nainen Kauppatorilla |
Arvi Tuomi | … | tuomari |
Tuli Arjo | … | turkisliikkeen myyjätär |
Emma Väänänen | … | nainen Kasinolla |
Asser Fagerström | … | pianisti |
Kerstin Nylander | … | Kasinon johtajatar |
Eija Hiltunen | … | konttorityttö |
Vastaanotto
Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuun ottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti banaalina. Paula Talaskiven mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui ”säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden”. Poikkeus myönteisistä arvioijista oli Eino Palola (Helsingin Sanomat), jonka mielestä elokuva vaikutti ”hiukan avuttomalta”.[3]
Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti, 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut ”puhdasta viikkolehtiviihdettä”, ja Markku Tuuli (Katso, 1981) näkee sen ajan kuluttamana.[3]
Vuonna 2012 Arto Pajukallio toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.[4]
Lähteet
- Muut tiedot, Elonet.fissä
- Päivän elokuvia. Tv-maailma 11/2012, s. 21.
- Antreas ja syntinen Jolanda Elonetissä.
- Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 21.3.2012, s. D 7.