Antreas ja syntinen Jolanda

Antreas ja syntinen Jolanda on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1941. Sen perustana on Antti Kokkolan eli Tatu Pekkarisen aihe, josta myöhemmin syntyi – myös salanimellä – romaani Maailman kasvot.[1]

Antreas ja syntinen Jolanda
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Turo Kartto
Perustuu Antti Kokkolan aihe 1940, josta syntyi Ilmari Mäkitien nimellä romaani Maailman kasvot 1945
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Igor Karpinsky
Pääosat Kirsti Hurme
Olavi Reimas
Kaija Rahola
Kille Oksanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1941
Kesto 101 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan tekovaihe oli Vaalan parhaan luomisvireen aikaa. Tarinassa päähenkilönä on hyväntahtoinen sokea Antreas (Olavi Reimas), jota syntinen Jolanda (Kirsti Hurme) höynäyttää.[2]

Näyttelijät
 Kirsti Hurme … Jolanda Matsson  
 Olavi Reimas … Antreas Tuurio  
 Kaija Rahola … Martta Miettinen  
 Kille Oksanen … Reinar  
 Aino Lohikoski … Miettiskä  
 Varma Lahtinen … Matssonska  
 Topo Leistelä … lehtori  
 Elli Ylimaa … täti Auroora  
 Reino Valkama … Jaakko-setä  
 Rakel Linnanheimo … sairaanhoitajatar  
 Martti Seilo … tohtori Sukanen  
 Matti Aulos … lääkäri  
 Aku Peltonen … konstaapeli  
 Ossi Korhonen … sisustusarkkitehti  
 Ida Salmi … nainen Kauppatorilla  
 Arvi Tuomi … tuomari  
 Tuli Arjo … turkisliikkeen myyjätär  
 Emma Väänänen … nainen Kasinolla  
 Asser Fagerström … pianisti  
 Kerstin Nylander … Kasinon johtajatar  
 Eija Hiltunen … konttorityttö  

Vastaanotto

Aikalaisarvioissa elokuva sai järjestään kiittäviä arvioita nimeään lukuun ottamatta, jota esimerkiksi Olavi Vesterdahl (Aamulehti) piti banaalina. Paula Talaskiven mukaan onnistuminen oli sekä Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio. Vaala onnistui ”säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden”. Poikkeus myönteisistä arvioijista oli Eino Palola (Helsingin Sanomat), jonka mielestä elokuva vaikutti ”hiukan avuttomalta”.[3]

Myöhemmin elokuva on saanut osakseen enemmänkin kielteistä kommentointia. Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti, 1981) katsoo että vakavasta aiheesta on tullut ”puhdasta viikkolehtiviihdettä”, ja Markku Tuuli (Katso, 1981) näkee sen ajan kuluttamana.[3]

Vuonna 2012 Arto Pajukallio toteaa, että elokuva kuuluu erikoiseen sokeutta ja näön palautumista käsitelleiden suomalaisten melodraamojen joukkoon ja on niistä hämmentävin. Elokuvassa on jopa kauhuelokuvan piirteitä.[4]

Lähteet
  1. Muut tiedot, Elonet.fissä
  2. Päivän elokuvia. Tv-maailma 11/2012, s. 21.
  3. Antreas ja syntinen Jolanda Elonetissä.
  4. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 21.3.2012, s. D 7.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.