Antrea

Antrea perustettiin Uudenkaupungin rauhan jälkeen Jääsken pastoraatin Venäjän puoleisesta osasta vuonna 1724. Vuoden 1865 kunnallishallintoasetuksen edellyttämään kunnallishallintoon Antreassa siirryttiin vuonna 1869.[2]

Vuonna 1918 kunnan alueella käytiin Antrean taistelu. Kunnan itäosasta muodostettiin Vuoksenrannan kunta vuonna 1924. Vuoksenrannan seurakunta oli aloittanut toimintansa jo 1919. Antrean kalaverkon löytöpaikka tuli näin kuulumaan Vuoksenrannan kuntaan, mutta tunnetaan siitä huolimatta Antrean verkon nimellä.

Talvisodassa Antrea joutui ilmapommitusten kohteeksi 1. ja 2. joulukuuta, 19. helmikuuta ja 2. maaliskuuta. Pommituksissa kuoli yksitoista ihmistä. Maataisteluita kunnan alueella ei käyty.

Rauhanteossa 1940 koko kunta oli kuitenkin luovutettava Neuvostoliitolle. Väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Neuvostoliitossa Antrean asemanseudun–kirkonkylän alueesta muodostettiin Antrean kaupunki vuonna 1940. Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodassa 1941, ja suuri osa väestöstä pääsi palaamaan kotiseudulleen. Vuonna 1944 väestö kuitenkin evakuoitiin uudelleen ja alue luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. Antrealaiset sijoitettiin pääasiassa Kanta-Hämeen alueelle Vanajaan, Janakkalaan, Hausjärvelle, Lopelle ja Riihimäelle[3]. Riihimäen kaupunginmuseossa on Antrean alueelle omistettu huone.

Virallisesti Antrean kunta lakkautettiin vuonna 1948. Samana vuonna Neuvostoliitto venäläisti Leningradin alueeseen liitetyn alueen nimistön ja niinpä Antreastakin tuli Kamennogorsk.

Antrean kalaverkko oli Karjalankannakselta 1914 tehty merkittävä kivikautinen suolöytö, joka on ajoitettu noin vuoteen 7300 eaa. Myöhemmin radiohiiliajoituksella on kahden kaarnakohon iäksi saatu n. 10 000 vuotta, minkä mukaan verkko on valmistunut 8400–8100 eaa. Antrean löytöön kuuluu pajunniinestä kudotun maailman vanhimpana pidetyn verkon jäännösten ohella luu-, sarvi- ja kiviesineitä. Antrean kalaverkkoa säilytetään Helsingissä Kansallismuseossa. Sen nimeen on vakiintunut paikannimi Antrea, vaikka löytöpaikka onkin Antreasta 1920-luvulla eronneen Vuoksenrannan Korpilahden kylän alueella.

Antrean kunnan eteläosa sijaitsee Karjalankannaksen pohjoisosassa. Kunnan huomattavin vesistö oli Vuoksi, joka kulki kunnan läpi luoteesta kaakkoon. Tämän lisäksi kunnan alueella oli useita järviä, joista suurimmat Pullilanjärvi, Kokkoselkä, Noskuanselkä, Hannilanjärvi ja Paalijärvi.

Antreala, Hannila, Hatula (Kirkonkylä), Henttola, Hovikorpi, Häklilä, Hännikkälänniemi, Iivola, Ikävalkola, Ilmatoivola, Jaakonsaari, Kaltovedenmaa, Kaukola, Kavantsaari, Kekkilä, Kilpiälä, Koljola, Kukkola, Kuparsaari, Kuukauppi, Liikola, Mansikkala, Meskala (Rupola), Mälkiälä, Noskua, Olkinuora, Ollikkala, Paajala, Paakkarila, Partala, Patalahti, Pullila, Pöystilä, Rahikkala, Räikkölä, Salo-Hatula, Salo-Kekkilä, Salo-Olkinuora, Saviniemi, Seitsola, Sokkala, Sokuranmaa, Syvälahti, Talikkala, Tauru, Variksela, Vihinniemi.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin.[4]

Suurin osa kunnan väestöstä sai elantonsa maataloudesta, mutta myös teollisuustyöpaikkoja oli. Huomattavin teollisuuslaitos oli 1930-luvulla toimintansa aloittanut Itä-Suomen raakasokeritehdas. Vanhempaa teollisuutta edustivat kivilouhimot. Lisäksi oli sahoja, myllyjä ja kutomoita. Kuuluisia olivat myös Talikkalan talvimarkkinat, joista on myös kuuluisa kansanlaulu ”Talvella Talikkalan markkinoilla”. Tärkeimmät maanviljelysalueet sijoittuivat savimaa-alueille, mm. Hannilaan, Kavantsaaren seudulle, kirkonseudulle, Kilpiälän-Sokkalan-Henttolan alueelle ja muun muassa Antrean aseman seudulle. Maanviljelystlioista merkittävin oli Kavantsaaren kartano. Vuonna 1920 pitäjässä oli 7427,31 ha peltoa, puu- ja kasvitarhoja 13,72 ha ja luonnonniittyä 3038,59 ha. Kotieläimiä pidettiin samana vuonna seuraavasti: hevosia 1890, nautaeläimiä 7800, lampaita 8526, vuohia 3, sikoja 1554 ja siipikarjaa 4913 kpl.[5] Vuonna 1929 peltoala oli 7890 ha, puu- ja kasvitarhoja oli 42 hehtaaria ja luonnonniittyä 311 ha.[6] Kotieläimistä v. 1929 hevosia oli 1121, nautaeläimiä 4811, lampaita 3244, vuohia 38, sikoja 82 ja siipikarjaa 6920 kpl.[7]

Kamennogorsk. Talon asukkaiden mukaan rakennus on entinen Antrean linja-autoasema.

Antrean läpi kulki Karjalan rata Viipurista Joensuuhun, ja lisäksi Antrean asemalta erkani Antrea–Imatra-rata Imatralle.

Maantie Imatralta ja Ensosta Antrean kautta Räisälään ja edelleen Käkisalmeen on linja-autolla liikennöitävässä kunnossa, joskin Antrean ja Räisälän välinen osuus on ollut täydellisen perusparannuksen alaisena ainakin vuonna 2004.

Armas Hutri suunnitteli 1983 Antrean perinnevaakunan, joka on hyväksytty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 307. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu ”Punaiseen ja hopeaan aaltokoroisesti lohkaistu kilpi, jonka alakenttä edelleen lohkaistu aaltokoroisesti hopeaan ja mustaan. Kilven vasemmassa yläkulmassa hopeinen Andreaksen risti”.[8] Kilven kahteen osaan jakava hopeinen aaltokoroinen osa kuvaa Antreaa halkonutta Vuoksea. Punainen ja musta ovat Karjalan maakunnan värit, jotka ovat yleisiä luovutetun Karjalan pitäjänvaakunoissa. Antrean seurakunta oli pyhitetty pyhälle Andreaalle, josta vaakunassa oleva Andreaksen risti muistuttaa.

• Temaattinen kirjallisuusluettelo Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan Viipurin lääniä käsittelevistä teoksista (pdf), toimittanut FM Olli-Matti Sopanen, Joensuun yliopiston historian laitos 2004.

• Luovutettu Karjala – Antrea
• Luovutetun Karjalan linkkisivusto (Arkistoitu – Internet Archive)