Antony Hewish
Antony Hewish (11. toukokuuta 1924 – 13. syyskuuta 2021[1]) oli brittiläinen radioastronomi. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla vuonna 1974 yhdessä Martin Rylen kanssa.[2] Hewish on Cambridgen yliopiston Cavendish-laboratoriossa emeritusprofessori ja tutkimusryhmän jäsen.[3]
| Antony Hewish | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1924 Fowey, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 13. syyskuuta 2021 (97 vuotta) |
| Kansalaisuus |
.svg.png.webp){kind=small} Britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Cavendish laboratorio |
| Instituutti |
MRAO Cavendish laboratorio |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1974) |
Hewishin opinnot Cambridgen yliopistossa keskeytyivät toisen maailmansodan takia. Hänet kutsuttiin ilmavoimiin, missä hän osallistui tutkan kehitystyöhön yhdessä Martin Rylen kanssa. Sodan jälkeen hän teki opintonsa loppuun ja liittyi Rylen tutkimusryhmään sai viran Cavendishin laboratoriossa. Hewish väitteli 1952. Ryhmä rakensi suuren radioteleskoopin, jonka avulla yksi Hewishin jatko-opiskelijoista, Jocelyn Bell Burnell, havaitsi radiolähteen, jota myöhemmin alettiin kutsua pulsariksi. Se, että Hewish ja Ryle saivat Nobelin mutta Bell ei kuulunut joukkoon, on herättänyt arvostelua.[4] Toisten mielestä Bellin olisi ilman muuta kuulunut saada osuutensa Nobelista, toisten mukaan palkintoon johti laajempi tutkimustyö, muun muassa Rylen panos SAR-tutkien kehitystyössä.
Lähteet
- Antony Hewish obituary theguardian.com. Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
- Elämäkerta (Nobelprize.org)
- Kotisivu yliopistolla
- Jennifer AuCoin: Pulsars + Jocelyn Bell = An Astronomical Injustice 1997. Mount Allison University. Arkistoitu 7.5.2005. Viitattu 6.10.2007.
Aiheesta muualla
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 442. "Antony Hewish (1924–)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.