Antonov An-30

Aeroflotin An-30 vuonna 1994.

Suunnistajan työpiste An-30:n lasitetussa nokassa.

Antonov alkoi vuonna 1966 työstää An-24:ään pohjautuvaa ilmavalokuvauskonetta, joka tunnettiin aluksi mallinimellä An-24FK. Koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 21. elokuuta 1967. Se muistutti ulkoisesti An-24:ää muuten kuin keulansa osalta. Koneen nokkaan oli sijoitettu pommikonetyylinen lasitettu suunnistajan paikka, ja ohjaamoa oli nostettu hieman ylöspäin, mikä näkyi kyhmynä rungossa. Lisäksi koneen pohjaan oli kiinnitetty kameroita. Prototyypin hyväksynnän jälkeen koneen sarjatuotanto aloitettiin vuonna 1971, ja se sai lopullisen mallinimensä An-30.[1]

Kuten niin ikään An-24:ään pohjautuvassa An-26-kuljetuskoneessa, myös An-30:n voimalaitteena käytettiin Ivtšenko AI-24VT -potkuriturbiinia.[1] Lisäksi koneessa oli yksi Tumanskin RU-19A-300-suihkumoottori, joka toimi apuvoimalaitteena ja tarjosi lisätyöntövoimaa lentoonlähdössä.[2] Koneen pohjaan oli mahdollista asentaa erilaisia infrapuna- ja valokuvakameroita. Niitä varten koneen pohjassa oli ikkuna, joka suojattiin liukuvalla luukulla, kun kamerat eivät olleet käytössä. Koneen sisälle asennettiin kaksi työpistettä kameroiden käyttäjille, muutama istuin lepovuorossa oleville miehistön jäsenille sekä ruokakaappi. Rungon oikean puolen etuosassa oli suuri rahtiluukku, jonka kautta välineistöä saatiin liikuteltua koneeseen ja sieltä pois. Toisin kuin prototyypissä, sarjatuotantokoneissa suurin osa matkustamon ikkunoista oli poistettu. Koska An-24:ssä nokka oli säätutkan paikka, An-30:een ei alun perin asennettu tutkaa. Joihinkin koneisiin lisättiin myöhemmin jälkiasennuksena Groza M30 -tutka kupuun nokan alapuolelle.[1]

An-30 oli sarjatuotannossa vuoteen 1980 asti,[3] ja sitä valmistettiin kaikkiaan 123 kappaletta.[2] Konetyypin suurin käyttäjä oli Aeroflot, jolle toimitettiin 65 konetta. Neuvostoliiton ilmavoimat puolestaan otti vastaan 26 konetta, joihin oli asennettu muun muassa silppu- ja valoammuslaukaisimet itsepuolustustarkoituksiin. Joihinkin ilmavoimien koneisiin asennettiin myös erikoiskalustoa, kuten sivulle suunnattu SLAR-tutka tai TV-kameroita. Osaa koneista käytettiin Afganistanin sodassa tukemaan ja täydentämään muita tiedustelukoneita. Neuvostoliiton lisäksi koneita vietiin myös ulkomaille. Suurin vientiasiakas oli Kiina, joka tilasi seitsemän konetta. Muita An-30:n tilaajia olivat muun muassa Tšekkoslovakia, Bulgaria, Mongolia ja Vietnam.[1]

Ilmavalokuvauksen lisäksi An-30-koneita käytettiin erityistarkoituksiin. Viisi konetta muunnettiin merivalvontakäyttöön tarkoitetuksi An-30D-malliksi, johon oli asennettu ylimääräiset polttoainesäiliöt. Useita koneita muunnettiin An-30M-malliksi, jota käytettiin meteorologisiin tarkoituksiin, muun muassa pilvien kylvämiseen. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa yksi kone muunnettiin An-30R-malliksi, jossa oli kalustoa säteilyvalvontaan ja näytteenottoon. Ydinlaskeuma saastutti sen lopulta niin pahoin, että se oli hävitettävä matalan säteilytason ydinjätteenä. Kaksi konetta muutettiin 1990-luvulla 20-paikkaisiksi VIP-kuljetuskoneiksi mallinimellä An-30-100.[1]

Vuonna 2020 An-30-koneita oli siviilikäytössä kuusi kappaletta ja viiden maan ilmavoimilla kuljetuskoneena ja erityistehtävissä parikymmentä. Suurin käyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla oli 15 An-30-konetta.[4][3]

• An-30A[5] – Ilmavalokuvaukseen varustettu sarjatuotantomalli. Ainakin 65 toimitettiin Aeroflotille, kuusi Neuvostoliiton siviilijärjestöille ja 18 vientiasiakkaille.[1]
• An-30B – Neuvostoliiton ilmavoimien tarpeisiin varustettu sarjatuotantomalli, 26 kappaletta valmistettiin.[1]
• An-30D – Meri- ja talousaluevalvontaan käytetty An-30, johon oli asennettu ylimääräiset polttoainetankit. Viisi kappaletta muunnettiin.[1]
• An-30FG – Länsimaisella tutkalla varustettu An-30. Yksi valmistettiin Tšekkoslovakian ilmavoimille.[5]
• An-30M – Meteorologiseen käyttöön tarkoitettu An-30, varustettu muun muassa pilvien kylvämiseen tarvittavalla välineistöllä.[1]
• An-30R – Säteilyvalvontakäyttöön varustettu An-30. Yksi muunnettiin.[1]
• An-30-100 – 20-paikkaiseksi VIP-kuljetuskoneeksi varustettu An-30. Kaksi muunnettiin.[1]

Valmistetuista 123 koneesta viisi on tuhoutunut onnettomuuksissa, alasampumisissa ja muissa tapahtumissa.[6] An-30:n pahin onnettomuus tapahtui 22. maaliskuuta 1992, kun Mjatškovo Avian An-30A syöksyi maahan lähellä Nižnejanskia. Miehistön tekemät virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan niin rajusti, että kuormitus ylitti sen rakenteellisen kestävyyden ja kone hajosi osiin ilmassa. Kaikki kymmenen koneessa ollutta kuolivat onnettomuudessa.[7]

Päivämäärä	Paikka	Lentoyhtiö	Versio	Rekisteri	Uhrit/ Koneessa olleet	Lyhyt kuvaus	Viite
19791019 19.10.1979	Iturup	Neuvostoliiton ilmavoimat	An-30B	84	00 0/0	Lentoasemalla seissyt kone vaurioitui korjauskelvottomaksi taifuunissa.	[8]
19850311 11.3.1985	Kabul	Neuvostoliiton ilmavoimat	An-30B	05	02 2/5	Kuvauslennolla olleen koneen vasempaan moottoriin osui Strela-ohjus, ja moottori syttyi tuleen. Miehistön yrittäessä laskea korkeutta laskeutumista varten palo tuhosi korkeusvakaimen ohjausvaijerit, ja miehistö menetti koneen hallinnan.	[9]
19920322 22.3.1992	Nižnejansk	Mjatškovo Avia	An-30A	СССР-30002	10 10/10	Lentäjien virheet autopilotin käytössä saivat koneen heilumaan rajusti. Kuormitus kasvoi niin suureksi, että kone hajosi ilmassa osiin ja syöksyi maahan.	[7]
20120523 23.5.2012	Cáslav	Venäjän ilmavoimat	An-30B	04	00 0/23	Laskukiito meni pitkäksi. Kone päätyi pellolle, katkesi kahtia ja syttyi tuleen.	[10]
20140606 6.6.2014	Drobyševo	Ukrainan ilmavoimat	An-30B	80	05 5/8	Ammuttiin alas.	[11]

Lähde: Flugzeuginfo[2]

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 5–7
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&024.026000024,26 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&029.020000029,20 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&08.03200008,32 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075,0 m²
• Siipiprofiili: tyvi TsAGI S-5-18, kärki TsAGI S-3-13[12]
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&015990.&&&&0015 990 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&023000.&&&&0023 000 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Ivtšenko AI-24VT -potkuriturbiinia; &&&&&&&&&&&02075.&&&&002 075 kW (&&&&&&&&&&&02783.&&&&002 783 hv) per moottori

Suoritusarvot

• Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0541.&&&&00541 km/h
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&02600.&&&&002 600 km
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&08400.&&&&008 400 m

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonov An-30 Wikimedia Commonsissa