Antonio Maura

Antonio Maura y Montaner (2. toukokuuta 1853 Palma, Mallorca – 13. joulukuuta 1925 Torrelodones) oli espanjalainen valtiomies, joka toimi Espanjan pääministerinä viisi kertaa vuosina 1903–1904, 1907–1909, 1918, 1919 ja 1921–1922. Hänen konservatiiviset hallituksensa toteuttivat maltillista uudistuspolitiikkaa pyrkimyksenään perustuslaillisen monarkian säilyttäminen.[1]

Antonio Maura
Espanjan pääministeri
5. joulukuuta 1903 – 16. joulukuuta 1904
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Raimundo Fernandez Villaverde
Seuraaja	Marcelo Azcárraga Palmero
25. tammikuuta 1907 – 21. lokakuuta 1909
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Antonio Aguilar y Correa
Seuraaja	Segismundo Moret
22. maaliskuuta – 9. marraskuuta 1918
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Manuel García Prieto
Seuraaja	Manuel García Prieto
15. huhtikuuta – 20. heinäkuuta 1919
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Álvaro Figueroa y Torres Mendieta
Seuraaja	Joaquín Sánchez de Toca
14. elokuuta 1921 – 8. maaliskuuta 1922
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Manuel Allendesalazar
Seuraaja	José Sánchez Guerra
Henkilötiedot
Syntynyt	2. toukokuuta 1853 Palma, Mallorca, Espanja
Kuollut	13. joulukuuta 1925 (72 vuotta) Torrelodones, Espanja
Tiedot
Puolue	Konservatiivinen puolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ennen poliittista uraansa Maura oli menestynyt asianajaja.[2] Hänet valittiin vuonna 1881 ensimmäisen kerran Espanjan parlamenttiin eli cortesiin liberaalipuolueen edustajana. Hän toimi vuosina 1890–1894 siirtomaaministerinä Práxedes Mateo Sagastan hallituksessa, mutta erosi, kun parlamentti oli hylännyt hänen ehdotuksensa Kuuban itsehallinnon lisäämisestä. Vuonna 1902 Maura oli Sagastan viimeisen hallituksen sisäministerinä, mutta siirtyi samana vuonna konservatiivipuolueeseen.[1] Hän jatkoi sisäministerinä Francisco Silvelan konservatiivihallituksessa, mutta hänen ja valtiovarainministeri Villaverden erimielisyydet johtivat hallituksen kaatumiseen kesällä 1903. Maura oli ensimmäisen kerran pääministerinä joulukuusta 1903 joulukuuhun 1904. Hänen hallituksensa uudisti Espanjan armeijaa ja teki lokakuussa 1904 Ranskan kanssa sopimuksen etupiirijaosta Marokossa. Kataloniassa hallituksen politiikka oli niin epäsuosittua, että ollessaan siellä maakuntamatkalla kuningas Alfonso XIII:n kanssa Maura joutui usean murhayrityksen kohteeksi.[2]

Maura palasi pääministeriksi tammikuussa 1907.[2] Hänen toinen hallituksensa uudisti Espanjan paikallishallinnon ja sääti oppivelvollisuuslain.[1] Hallituksen yritys vahvistaa Espanjan valtaa ja taloudellisia intressejä Pohjois-Marokossa johti vuonna 1909 Melillan sotana tunnettuun konfliktiin paikallista rifiväestöä vastaan. Sotaa vastustanut Espanjan työväenliike julisti heinäkuussa 1909 yleislakon ja Barcelonassa puhkesi levottomuuksia, jotka hallitus tukahdutti ankarin keinoin. Erityisesti työväenjohtaja Francisco Ferrerin teloitus herätti paheksuntaa ulkomaita myöten, ja tilanteen rauhoittamiseksi Mauran hallitus joutui eroamaan lokakuussa 1909.[1][2] Maura luopui myös konservatiivipuolueen johdosta ja paikastaan cortesissa joulukuussa 1912.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Maura tuki Espanjan puolueettomuuspolitiikkaa. Hän johti maaliskuusta marraskuuhun 1918 konservatiivien ja liberaalien yhteishallitusta.[3] Hän oli tämän jälkeen pääministerinä vielä kahdesti, huhtikuusta heinäkuuhun 1919 ja elokuusta 1921 maaliskuuhun 1922.[1] Hänen viimeinen hallituksensa kaatui epäonnistuttuaan uuden Rifin sodan viemisessä päätökseen.[3]