Antonio Cassano

Cassano kasvoi Barin vanhassakaupungissa Barivecchiassa ja aloitti jalkapalloilun kaupungin kaduilla, jossa paikallisseura AS Barin kykyjenetsijä hänet huomasi. Edustusjoukkue- ja Serie A -debyyttinsä Barissa Cassano teki 17-vuotiaana Lecceä vastaan joulukuussa 1999 ja jo toisessa ottelussaan Interiä vastaan hän teki maalin. Barissa hän pelasi aina vuoteen 2001 asti, jolloin lukuisista suurseurojen tarjouksista Cassano valitsi Roman. Hän kertoi valinneensa Roman, koska hänen idolinsa Francesco Totti pelasi kyseisessä joukkueessa. Nuoresta iästään huolimatta Cassano oli kehittynyt hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Romassa hän todisti omaavansa loistavan tekniikan ja pystyi myös tekemään maaleja. Parhaimmillaan Cassano teki 14 maalia kaudella 2003–2004. Roman maksama hinta Cassanosta oli myös samalla Italian historian kallein alle 20-vuotiaasta maksettu summa.

Tammikuussa 2006 Cassano siirtyi espanjalaiseen Real Madridiin, jossa ei kuitenkaan onnistunut saamaan juurikaan peliaikaa. Kesällä 2007 hän siirtyi vuoden lainasopimuksella kotimaahansa genovalaisen Sampdorian riveihin. Kausi oli Cassanolle menestys loukkaantumisista ja viiden ottelun pelikiellosta huolimatta, ja kesällä 2008 siirrosta tuli pysyvä, kun pelaaja ja seura tekivät vuoteen 2013 ulottuvan sopimuksen.[1] Rahaa siirrossa ei liikkunut, mutta Real Madrid saa 5–7 miljoonan euron korvauksen mikäli Cassano siirtyy lähivuosina toiseen seuraan.[2]

Seuraavaksi kaudeksi 2008–2009 hänet valittiin joukkueen varakapteeniksi. Hänen kautensa sujui kokonaisuudeltaan hyvin ja erityisesti tammikuussa siirtoikkunan aikana hankitun Giampaolo Pazzinin kanssa Cassanon yhteispeli sujui loistokkaasti ja heitä verrattiin muun muassa takavuosien Gianluca Viallin ja Roberto Mancinin muodostomaan hyökkäysduoon.[3] Hän pelasi kauden aikana lopulta 35 sarjaottelua ja teki niissä 12 maalia.

Cassano ajautui Sampdorian seurajohdon kanssa riitoihin arvosteltuaan tätä avoimesti ja lopulta seura päätti hyllyttää hänet lokakuussa 2010.[4] Milanin puheenjohtaja Silvio Berlusconi ilmoitti milanolaisseuran hankkivan Cassanon riveihinsä tammikuun 2011 siirtoikkunan aikana.[5] 22. elokuuta 2012 Cassano siirtyi Milanista paikallisvastustaja Internazionaleen. Kuitenkin jo kauden jälkeen hän jatkoi matkaansa Milanosta Parmaan. Parmassa kului kaksi kautta, jonka jälkeen hän teki kolmannen paluun Sampdoriaan. Hän teki Sampdorian kanssa kahden kauden sopimuksen, kausiksi 15-17, mutta kesken kauden 16-17 hänet hyllytettiin nuorempien pelaajien tieltä[6] ja hän purki sopimuksensa.

Hän koitti vielä paluuta tehdessään try-out sopimuksen Hellas Veronan kanssa 2017, mutta ilmoitti jo ennen kauden alkua menettäneensä palon jalkapalloon ja purkavansa sopimuksensa[7]. Vielä 2018 hän oli lähdössä Serie C:n Virtus Entellaan, mutta muutaman päivän jälkeen ilmoittikin lopettavansa[8].

Cassano teki debyyttinsä Italian maajoukkueessa vuonna 2003 Puolaa vastaan, jossa hän myös teki samalla ensimmäisen maalinsa. Hän kuului Italian joukkueeseen vuoden 2004 EM-karsinnoissa, jossa hän pelasi kaikissa kolmessa alkulohkon ottelussa ja teki kaksi maalia. Cassano pelasi kesän 2008 EM-lopputurnauksessa[9] sekä kesän 2012 EM-lopputurnauksessa. Cassanon maajoukkueura päättyi vuoden 2014 MM-kisoihin. Ensimmäisessä ja ainoassa MM-lopputurnauksessaan Cassano tuli kahdessa ottelussa vaihdosta kentälle, kun Italia jäi turnauksessa alkulohkoon. Kaiken kaikkiaan hän pelasi 39 maaottelua ja teki niissä kymmenen maalia[10].

Cassano tunnettiin kuumaverisenä ja tunteikkaana ongelmapelaajana, joka olisi taitojensa puolesta voinut olla hyvinkin yksi nykyjalkapallon suurimmista tähdistä, mutta joka pilasi loistomahdollisuutensa riitoihin. Hän on joutunut suhteellisen lyhyellä urallaan jo monesti riitoihin seurajohdon kanssa kuten kävi niin Romassa, Real Madridissa, ja Sampdoriassa.

Monet muistavat Cassanon itkukohtauksen kaudella 2007–2008 ottelussa Fiorentinaa vastaan. Tilanne käynnistyi, kun erotuomari näytti Cassanolle keltaista korttia hänen huudeltuaan jotain linjatuomarille. Varoitus tiesi Cassanolle pelikieltoa Sampdorian seuraavasta ottelusta Romaa, Cassanon entistä seuraa, vastaan. Cassano oli luonnehtinut Roma-ottelua elämänsä tärkeimmäksi peliksi ja kun hän näki keltaisen kortin, meni hän ikään kuin šokkiin, alkoi itkeä ja hakkasi nurmea.