Anton Rubinštein

Anton Grigorjevitš Rubinštein (ven. Анто́н Григо́рьевич Рубинште́йн; 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1829 – 20. marraskuuta (J: 8. marraskuuta) 1894) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari. Rubinštein sävelsi muun muassa 17 oopperaa, neljä oratoriota, viisi pianokonserttoa, kuusi sinfoniaa, yksinlauluja ja pianokappaleita[1]. Säveltäjänä Rubinštein edustaa Pjotr Tšaikovskin ohella venäläisen musiikin eurooppalaista suuntausta.[2] Antonin nuorempi veli, Nikolai, oli myös pianisti ja Moskovan konservatorion perustaja.

Ilja Repin: Anton Rubinštein, 1881. Tretjakovin galleria.

Rubinštein opetteli lapsena pianonsoittoa ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 9-vuotiaana. Hän alkoi tehdä konserttikiertueita 1850-luvulla ja esiintyi muun muassa Ranskassa, Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Skandinavian maissa ja Yhdysvalloissa.[2] Vuonna 1862 hän perusti Pietarin konservatorion[3], jota hän johti vuoteen 1867 ja uudelleen vuosina 1887–1890. Lisäksi Rubinštein esiintyi musiikkikirjailijana; hänen julkaisujaan olivat mm. Die Musik und ihre Meister ja Erinnerungen aus 50 Jahren (molemmat vuodelta 1892).[2] Rubinštein kuoli sydänvikaanlähde? vuonna 1894. Suomalaisista pianisteista Rubinšteinin johdolla opiskeli Ina Forsténlähde?.

Lähteet
  1. Classic Online Composerinfo (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 415. Helsinki: Otava, 1948.
  3. Suuri Musiikkikirja, 1959, artikkeli Rubinstein, Anton

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.