Anton Pihlava

Pihlavan vanhempansa olivat maanviljelijä August Vilhelm Pihlava ja Amanda Josefina Grönroos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Sigrid Aleksandra Linnanlahden kanssa. Hän kävi kansakoulun. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Pihlava toimi maalausliikkeen johtajana Tukholmassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 4. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Pihlava astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[1][2]

Pihlava palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssa, josta muodostettiin myöhemmin ensin Jääkäripataljoonan 2 ja sitten Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi ja myöhemmin komppanianvääpeliksi Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een, josta taasen muodostettiin myöhemmin Viipurin rykmentti. Viipurin rykmentissä hän toimi rykmentissä aluksi joukkueenjohtajana ja viimein 7. komppanian päällikkönä. Hän erosi armeijasta sairauden takia 1. lokakuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli liikemiehenä ja maalarina sekä hoiti omaa maalausliikettä.[1][2]

Pihlava palveli talvisotaa edeltävässä ylimääräisessä harjoituksessa (YH) 1. T-Divisioonan esikunnassa. Jatkosotaan hänet komennettiin asehuoltoupseerina Jalkaväkirykmentti 14:ään, josta hänet siirrettiin myöhemmin koulutusupseeriksi 201. Ilmasuojelukomppaniaan. Hänet vapautettiin aseellisesta palveluksesta vuonna 1942. Myöhemmin hän hoiti omistamaansa maalausliikettä Paraisilla. Hänet on haudattu Paraisille.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 1. lokakuuta 1919		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.