Anton Kotonen

Kotonen tunnettiin taitavana ja varsinkin teknisesti lahjakkaana lainvalmistelijana ja hän ansioitui lakikielen kehittämisessä. Hänen taitojaan hyödynnettiin useissa komiteoissa, joista merkittävin oli vuoden 1917 hallitusmuotokomitea.[4] Keväällä 1917 Tokoin senaatti oli asettanut yksitoistahenkisen komitean valmistelemaan Suomelle uutta hallitusmuotoa, koska keisarin valta oli kukistunut helmikuun vallankumouksessa ja Suomen valtiollinen asema haluttiin sortovuosien jälkeen vakiinnuttaa. Kesän kuumuus sai komitean ydinjoukon hakeutumaan pois Helsingistä.[7] Tällöin vapaaherra R. A. Wrede kutsui luokseen Wredebyhyn kaksi muuta komitean keskeistä jäsentä, ensin sen puheenjohtajan K. J. Ståhlbergin ja sitten myös SDP:tä edustaneen Kotosen. He ryhtyivät työskentelemään elokuussa. Kotosen kerrotaan joutuneet pitämään paljon seuraa vapaaherratar Wredelle, koska kaksi muuta ryhmän jäsentä antautuivat pitkiin filosofisiin pohdintoihin, jotka pitkästyttivät Kotosta. Kolmen miehen ryhmä hahmotteli hallitusmuotoesityksen pääkohdat, joiden pohjalta komitea muokkasi syyskuussa varsinaisen mietinnön.[4][3]

Tämä mietintö toimi sitten vuonna 1919 eduskunnassa hyväksytyn tasavaltalaisen hallitusmuodon pohjana. Hallitusmuodon hyväksyminen edellytti kompromissia sosiaalidemokraattien ja oikeiston edustajien välillä: vasemmiston alkuaan vastustama ritarimerkkien antamiskielto poistettiin esityksestä ja vastaavasti siihen lisättiin pykälä, jonka mukaan "kansalaisten työvoima on valtakunnan erikoisessa suojeluksessa". Kotonen oli mukana neuvottelemassa sopimusta ja jälkimmäinen lisäys oli ilmeisesti hänen laatimansa.[4]

Kotonen valittiin vuonna 1919 eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi ja seuraavana vuonna lakivaliokunnan sekä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän kuului myös valtakunnanoikeuteen ja oli jäsenenä luotsikomiteassa 1919, Ahvenanmaan komiteassa 1919–1920, valtiopäiväjärjestyksen tarkastuskomiteassa 1921–1922 sekä virastojen työaikakomiteassa ja virastokomiteassa 1922. Syksyllä 1920 Kotonen vastusti SDP:n eduskuntaryhmän päätöstä ajaa punavankien armahduskysymystä jarrutuskeskustelun avulla, minkä seurauksena hänet erotettiin ryhmän puheenjohtajan paikalta ja lopulta koko puolueesta. Tämän jälkeen hän siirtyi poliittisesti oikealle ja liittyi lopulta Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (IKL).[4]

Kotonen toimi vuosina 1921–1928 lainvalmistelukunnan jäsenenä Helsingissä ja eduskunnan sihteerinä vuosina 1929–1936. Laamannin arvo hänelle myönnettiin 1929.[1] Kotonen julkaisi 1920-luvulla eräitä lainselitysoppaita ja osallistui innokkaasti Suomalaisen lakimiesyhdistyksen toimintaan. Hän kuului järjestön hallitukseen, oli pari vuotta puheenjohtajanakin ja kirjoitti artikkeleita Lakimies-lehteen.[4] Kotonen oli lisäksi oikeusministerinä ammattiministerin ominaisuudessa Mantereen hallituksessa, joka ajan tavan mukaan oli lyhytikäinen. Kotonen oli ministerinä vain hallituksen alkuvaiheen aikana 22. joulukuuta 1928 – 18. helmikuuta 1929 eli vain 59 päivää.[8]