Anton Drexler

Drexler työskenteli lukkoseppänä Baijerin kuninkaallisten rautateiden keskuskorjaamolla Münchenissä. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hänet vapautettiin sotapalveluksesta terveydellisten syiden perusteella. Sodan loppuvaiheessa 1918 hän perusti eräiden työtoveriensa kanssa kansalliskonservatiivisen, antimarxilaisen, antikapitalistisen ja antisemiittisen yhdistyksen Freier Arbeiterausschuß für einen guten Frieden (”Vapaa työväenlautakunta hyvän rauhan saavuttamiseksi”). Hän perusti myös kansallismielisen työväen opintopiirin Politischer Arbeitszirkel.

Tästä opintopiiristä syntyi 5. tammikuuta 1919 Deutsche Arbeiterpartei (Saksalainen työväenpuolue) eli DAP, ja Drexler toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1919-1921. Puolueen nimeksi muutettiin 24. helmikuuta 1920 Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei (Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue) eli NSDAP. Puolueeseen liittynyt entinen rintamasotilas Adolf Hitler alkoi kuitenkin määrätietoisesti ottaa puoluetta omaan johtoonsa. Hitlerin ollessa vierailulla Berliinissä, kasvavasta yksinapaisuudesta huolestunut Anton Drexler ja muut perustajajäsenet yrittivät heikentää hänen valtaansa puolueessa kirjoittamalla syytekirjelmän, jossa Hitleriä syytettiin diktatorisista otteista ja jopa juutalaismaisesta toiminnasta. Hitler teki tästä teeman julkisessa kokouksessa ja Drexler joutui eroamaan. Kirjassaan Taisteluni Hitler kuvasi Drexleriä yksinkertaiseksi työläiseksi, armeijaa käymättömäksi ja sotaa kokemattomaksi, lahjattomaksi puhujaksi, intohimottomaksi ja liian heikoksi johtamaan puoluetta, jonka johtoon kaivattiin miestä, joka on ”nopea kuin vinttikoira, sitkeä kuin nahka ja kova kuin Kruppin teräs”. Hitler valittiin Drexlerin seuraajana puolueen johtajaksi 1921, samalla Drexleristä tuli puolueen kunniapuheenjohtaja.

Drexler julkaisi vuonna 1919 kirjoituksen Mein politisches Erwachen (”Poliittinen heräämiseni”), jossa hän esitteli omaa henkilöhistoriaansa ja poliittisia ajatuksiaan.

Epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen myös Drexler oli lyhyen aikaa vangittuna. Kansallissosialistinen puolue kiellettiin väliaikaisesti 1923 ja Drexler liittyi tänä aikana n.k. Völkischer Blockiin eli Kansalliseen liittoon, joka oli perustettu kansallissosialistisen puolueen tilalle peitejärjestöksi. Kansallisen liiton listoilta hänet valittiin Baijerin maapäivien jäseneksi. Kun Kansallissosialistinen puolue perustettiin uudelleen vuonna 1925, ei Drexler enää liittynyt sen jäseneksi. Tämä ei johtunut niinkään Hitleristä kuin hänen ympärilleen kerääntyneistä uusista kannattajista, jotka Drexlerin mielestä eivät edustaneet alkuperäisiä kansallissosialistia ihanteita. Drexler perusti oman, ”alkuperäistä kansallissosialismia” edustavan liikkeensä, Nationalsozialistischer Volksbund ("Kansallissosialistinen kansanliitto”), joka ei kuitenkaan menestynyt. Hitler hajotti tämän liikkeen noustuaan valtaan 1933. Tuolloin myös Drexler liittyi uudelleen kansallissosialistisen puolueen jäseneksi. Vuonna 1934 hänelle myönnettiin kansallissosialistisen puolueen verinen ansiomerkki. Drexler ei kuitenkaan saanut enää vaikutusvaltaa politiikassa. Drexlerin kuolemaa vuonna 1942 ei noteerattu millään lailla sen enempää puolueen kuin valtakunnankaan lehdistössä.