Antoine Hamilton

Antoine Hamilton (s. Anthony Hamilton, 1646–1720) oli irlantilaissyntyinen aatelismies, sotilas ja kirjailija, joka vaikutti pääasiassa Ranskassa. Hän palveli sekä Ranskan että Englannin armeijoissa. Hänet muistetaan lankonsa Philibert de Gramontin elämäkerrasta sekä itämaisista romansseistaan.

Muotokuva vuoden 1700 tienoilta. Yksityiskohta.

Hamilton syntyi Roscreassa, mutta vietti ensimmäiset neljä elinvuottaan Ranskassa, minne hänen katolinen perheensä pakeni Kaarle I:n teloitusta seuranneita vainoja. Kaarle II:n noustua valtaan 1661 Hamiltonit palasivat Englantiin ja Anthony sai ystäviä hovista. Vuodesta 1668 alkaen hän palveli brittiläisessä joukko-osastossa Ranskan armeijassa ja osallistui Ranskan–Hollannin sotaan.[1]

Vuosina 1685–1690 Hamilton palveli Englannin armeijassa, mutta palasi myöhemmin Ranskaan, missä hän vietti enimmän osan jäljellä olleista elinvuosistaan ja kirjoitti elämäkertateoksen Mémoires du comte de Grammont,[1] joka otsikkonsa mukaan keskittyi ”erityisesti kreivi Gramontin lemmekkäisiin vaiheisiin Englannin kuninkaan Kaarle II:n hovissa”.[2] Se julkaistiin Hollannissa vuonna 1713, ja kirja väitti olevansa Gramontin itsensä sanelema.[1]

Vuosina 1694–1715 Hamilton kirjoitti Tuhannen ja yhden yön inspiroimana neljä itämaista kertomusta. Niiden yleisönä oli Hamiltonin ystävätär Henrietta Bulkley ja muu lähipiiri, ja ne levisivät käsikirjoituksina vuoteen 1730, jolloin ne julkaistiin ensi kertaa painetussa muodossa. Hamiltonin kertomukset olivat tyyliltään parodisia ja jopa surrealistisia, ja ne olivat ensimmäisiä Tuhannesta ja yhdestä yöstä tehtyjä eurooppalaisia jäljitelmiä. Julkaisun jälkeen Hamiltonin kertomuksista tuli erittäin suosittuja ja muut kirjailijat julkaisivat vastaavia teoksia satamäärin.[1][3]