Antoine Galland

Galland oli perheensä seitsemäs lapsi. Perhe oli verrattain köyhä.[1] Hän opiskeli hepreaa, latinaa ja klassista kreikkaa ensin Noyonissa ja sitten Pariisissa Collège de Francessa sekä Sorbonnessa.[2] Hyvän kreikantaitonsa vuoksi Ranskan Konstantinopolin-suurlähettiläs Marquis de Nointel otti hänet mukaan Osmanivaltakuntaan vuonna 1670. Vuodet 1670–1675 Galland vietti Levantissa, missä hän opiskeli turkkia, modernia kreikkaa ja myöhemmin myös persiaa ja arabiaa. Matkoillaan Galland keräili harvinaisia käsikirjoituksia ja muita arvoesineitä.[3] Hän piti myös matkapäiväkirjaa.[1] Lähetystökomennuksensa päätyttyä Galland palasi Levanttiin vielä kahdesti.[3]

Ludvig XIV nimitti Gallandin antikvaarikseen vuonna 1679. Työnkuva käsitti muun muassa vanhojen kolikkojen ja käsikirjoitusten keräilemistä kuninkaan kokoelmaan.[1] Vuodesta 1692 alkaen Galland avusti Barthélemy d’Herbelot’ta Bibliothèque orientale -tietosanakirjan laatimisessa. Sitä pidetään ensimmäisenä islam-tietosanakirjana ja orientalismin lähtölaukauksena. D’Herbelot’n kuoltua 1695 Galland viimeisteli teoksen ja julkaisi sen 1697. Esipuheessa hän kysyi retorisesti, miksi eurooppalaiset ovat niin kiinnostuneita islamilaisesta maailmasta, mutta muslimit eivät Euroopasta. Samalla hän esitti, että islamilainen kirjallisuusperinne on niin rikas ja korkeatasoinen, ettei se kaipaa ulkopuolisia vaikutteita.[4] Muita Gallandin huomionarvoisia töitä olivat Koraanin käännös sekä itämaiden kirjallisuutta ja kulttuuria esitelleet Les Paroles remarquables, les bons mots et les maximes des Orientaux (1694) ja Les Contes et fables indiennes de Bidpai et de Lokmam (1724).[1]

Joskus 1690-luvun aikana Galland sai käsiinsä Sindbad Merenkulkijasta kertovan käsikirjoituksen ja julkaisi sen ranskankielisenä käännöksenä 1701. Käännös saavutti välitöntä suosiota, minkä innoittamana Galland aloitti Syyriasta saamansa Tuhat ja yksi yö -käsikirjoituksen kääntämisen. Säilynyt käsikirjoitus käsittää kolme neljännestä alkuperäisestä tekstistä. Ei tiedetä, onko neljäs osa hävinnyt Gallandin kuoltua vai oliko se hänen käytettävissään ensinkään. Aikakaudelle tyypillisesti Gallandin käännös otti alkutekstin suhteen suuria vapauksia. Hän esimerkiksi poisti suurimman osan runoudesta ja kaiken pornografian sekä lisäsi leipätekstiin selityksiä länsimaiselle lukijalle tuntemattomista käsitteistä ja ilmiöistä. Lisäksi Galland liitti mukaan syyrialaiselta kristityltä Hanna Diabilta kuulemiaan tarinoita, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen kokoelmaan. Näitä tarinoita ovat muun muassa Aladdin ja Ali Baba. Myöskään Sindbadin seikkailuja ei pidetty Tuhannen ja yhden yön osana ennen Gallandia.[5]

Kaksitoistaosainen Les mille et une nuits ilmestyi vuosina 1704–1717.[1] Teos sai välittömästi suuren joukon ihailijoita ja jäljittelijöitä. Vuosisadan mittaan julkaistiin useita satoja näennäisen itämaisia romansseja, joita usein markkinoitiin käännöksinä aidosta Lähi-idän kirjallisuudesta.[6] Myös suurin osa suoraan alkutekstistä käännetyiksi väitetyistä Tuhat ja yksi yötä -laitoksista oli tosiasiassa riippuvaisia Gallandin versiosta.[7] Gallandia onkin hieman liioitellen kutsuttu kokoelman todelliseksi luojaksi.[3]

• Les Paroles remarquables, les bons mots et les maximes des Orientaux (”Idän kansojen merkittäviä sananparsia, nokkeluuksia ja ajatelmia”, 1694)
• Bibliothèque orientale, ou dictionnaire universel contenant tout ce qui regarde la connoissance des peuples de l'Orient (”Itämainen kirjasto, eli yleinen tietosanakirja sisältäen kaiken Idän kansojen tapoihin liittyvän”, Barthélemy d’Herbelot’n kanssa, 1697)
• Les mille et une nuits (”Tuhat ja yksi yötä”, 12 osaa, 1704–1717)
• Les Contes et fables indiennes de Bidpai et de Lokmam (”Intialaisia faabeleita ja satuja Bidpaista ja Lokmamista”, 1724)

• Irwin, Robert: The Arabian Nights: A Companion. Lontoo & New York: Tauris Parke Paperbacks (2017), 1994. ISBN 978-1-86064-983-7. (englanniksi)

• Antoine Galland: French Scholar Encyclopædia Britannica. 21.10.2019. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 5.11.2019. (englanniksi)