Antoine Bouscatel

Antoine ("Bousca") Bouscatel (myös Antonin, 9. maaliskuuta 1867[1] Cantal[2], Ranska – 1945) oli ranskalainen säkkipillin soittaja ja eräs musette-musiikin pioneereista ja suurista nimistä 1900-luvun vaihteen ja alun Pariisissa.

Antoine Bouscatel

Tausta

Antoine-poika sai ensimmäisen säkkipillinsä 8-vuotiaana. Hän opetteli soittamaan paimentaessaan perheen lehmiä ja vuohia Auvergnen seudun Alpeilla, viettäessään päiväkausia yksinään paimenessa. Hän toi mukanaan tämän paimenessa opettelemansa musiikin ja soittotavan myöhemmin Pariisiin.[2]

Ura

Bouscatel saapui Pariisiin vuonna 1890, 23-vuotiaana. Hän etsi parempaa elämää, kuten monet Auvergnen seudulta tuolloin pääkaupunkiin muuttaneet ihmiset. Hän asui kaupungin laitamilla, Bastiljin läheisyydessä sijaitsevalla la Roquettella; kaukana kaupungin keskeisistä ooppera- ja konserttitaloista.[2]

Lukuisat kahvilat ja tanssisalit olivat muotoutuneet auvergnelais- ja muidenkin maalaissiirtolaisten elämän keskipisteiksi. Bouscatel työskenteli päivisin kupariseppänä ja lämmityskattiloiden tekijänä. Iltaisin hän kuitenkin otti esiin säkkipillinsä ja vuonna 1903 hän oli jo Au Chalet -nimisen musettebistron tähti rue de Lappe -kadulla. Bouscatelin maine kasvoi, hän ryhtyi kokopäivämuusikoksi, ja vuoteen 1910 mennessä hän oli saanut kahvilan omistukseensa. Kahvilan nimeksi vaihdettiin Chez Bouscatel.[2]

Vuosien kuluessa Bouscatel muutti paikan kahvilasta isoksi tanssisaliksi, jossa hän itsekin esiintyi säännöllisesti. Vuonna 1905 Bouscatel tutustui harmonikansoittaja Charles Péguriin, jonka hän palkkasi omaan orkesteriinsa ja kahvilaansa. Harmonikasta tuli tuosta hetkestä lähtien elimellinen osa bal musette -musiikkia, ja heidän yhteistyötään pidetään musette-harmonikkamusiikin alkuhetkenä. Péguri avioitui Bouscatelin tyttären kanssa.[2]

Bouscatel oli ensimmäisiä musette-musiikkia levyttäneitä artisteja 1900-luvun alussa.[3]

Bouscatelin kuollessa vuonna 1945 harmonikka oli jo syrjäyttänyt säkkipillin aseman musette-musiikissa. Hänen kahvilansa jatkoi eri nimillä, kuten bal Bouscatel, Chez Bouscatel ja Bousca-bal vuoteen 1950 saakka.[1]

Lähteet
  1. In general pagesperso-orange.fr. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde
  2. Michael Dregni: Django: The Life and Music of a Gypsy Legend, s. 20-21. Oxford University Press, 2004. ISBN 019516752X. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.5.2009). (englanniksi)
  3. Simon Broughton, Mark Ellingham, Richard Trillo, Orla Duane, Vanessa Dowell: World Music. The Rough Guide., s. 107. , 1999. ISBN 9781858286358. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.5.2009). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.