Anto
Anto on miehen etunimi. Se katsotaan yleensä lyhentymäksi kreikkalaisperäisestä nimestä Antimos, joka merkitsee kukoistavaa ja josta on käytössä myös latinalaistettu muoto Antimus, mutta mahdollisesti se saattaa olla myös Antonius-nimen lyhennetty muoto.[1]
| Anto | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen |
15. helmikuuta, 3. syyskuuta |
| Vastineita eri kielissä | Anfim |
| Nimen alkuperä | kreikkalainen Antimos, kukoistava, tai Antonius |
Suomessa nimi Anto on Digi- ja väestötietoviraston mukaan annettu vuoden 2019 loppuun mennessä hieman yli 400 henkilölle.[2]
Antolla oli Suomessa vuosina 1929–1949 nimipäivä 27. huhtikuuta. Katolisessa pyhimyskalenterissa päivä on vuonna 302 marttyyrikuoleman kärsineen Nikomedian piispa Antimoksen muistopäivä.[3] Aikaisemmin nimi Antimus oli esiintynyt samalla päivällä suomalaisissakin kalentereissa 1700-luvulta saakka.[3] Ortodoksisessa kirkossa saman piispan muistopäivä on kuitenkin 3. syyskuuta. Nykyisin nimi Anto esiintyy vain ortodoksisessa kalenterissa, siinä kuitenkin kahteen kertaan: 3. syyskuuta mainitun piispan sekä 15. helmikuuta, Khios-saarella asuneen, vuonna 1960 kuolleen kreikkalaisen pyhittäjän muistoksi.[1]
Tunnettuja Antoja
- Anto Drobnjak (s. 1968), montenegrolainen jalkapalloilija
- Anto Eskola (1889–1968), Viron vapaussotaan osallistunut suomalainen kapteeni ja komppanianpäällikkö
- Anto Leikola (s. 1937), suomalainen luonnontieteilijä ja tieteenhistorioitsija
- Anto Raukas (1935–2021), virolainen geologi ja tiedejohtaja
- Anto Södermann (1880–1916), suomalainen toimittaja ja nuorsuomalainen poliitikko
- Anto Virtanen (s. 1938), suomalainen jääkiekkoilija
Lähteet
- Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, 3. painos, s. 256–257. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 3.9.2021.
- Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 120–121. Otava, 1969.