Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia

Antisosiaalinen strategia[1] eli psykopaattinen strategia[2] viittaa evoluutiopsykologiseen pohdintaan ihmislajin tunnistetusta käyttäytymisestä, jota on kuvattu sosiopatiana.

Tutkimussuunta kyseenalaistaa psykiatrisen käsityksen sosiopatiasta sairautena ja sen sijasta selittää sen ihmislajin sosiaalisena sopeutumisstragiana, joka voi onnistua vain, jos sellaisten ihmisten osuus väestöstä on pieni. Tukimuksella on merkitystä myös kriminologian kannalta.lähde?

Tutkimussuunta sai alkunsa Henry Harpendingin ja Jay Sobuksen vuoden 1987 artikkelista "Sociopathy as an adaptation" ('Sosiopatia sopeutumana'), jossa he esittivät että sosiopatia vastaa laajemmassa yhteiskunnassa huijaria tai epävastavuoroista tyyppiä.[3]

Tieteilijät ovat kiinnostuneet kysymyksestä, ovatko psykopaatit vain "patologisen itsekkyyden" vuoksi huonoja sosiaalisia päätöksentekijöitä[4][5] vai onko antisosiaalisuus biologian kenttään kuuluva ihmisen elämän strategia[6]. Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja lisääntymiseen.lähde?

Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä mielenterveyden häiriöihin liittyviksi tai psykopatologiaksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet liittyvät omalta kannalta nähtyyn moraaliseen relevanssiin ja itseä palvelevaan kognitioon[7]. Psykopatiassa käsitys reiluudesta on heikko ja sen lisäksi syyllisyydentunto on vajavainen[5].

Tutkimukseen liittyvä käsitteellinen epätarkkuus

Käsitteellisen epätarkkuuden vuoksi sekaisin käytetään kolmea eri termiä.[8] Sosiopatiakuvauksen ja siihen liittyvän sosiopaattitermin lisäksi samankaltaista tarkoitetaan diagnoosikriteeristöltään selvällä antisosiaalisella persoonallisuushäiriöllä, siihen liittyvällä antisosiaalisella persoonallisuudella ja sen vaikeammalla muodolla psykopatialla ja siihen liittyvällä psykopaattitermillä. Ne ovat sosiopatiaa käytetympiä termejä, sillä sekä antisosiaalisen persoonallisuushäiriön että epävirallisena pidetyn psykopatiadiagnoosin diagnosointiin on kehitetty diagnosointivälineet, kun taas sosiopatiaan ei ole. Osalla tieteilijöistä on taipumuksena erottaa näitä termejä hienojakoisesti toisistaan, kun taas toiset merkitsevät ne pitkälti synonyymisiksi. Tieteilijöiden konsensus on, että sosiopatiaksi ja psykopatiaksi kuvatut tilat sisältyvät antisosiaalisen persoonallisuushäiriöön. Linda Mealey korostaa, että psykopatiaa (primääripsykopatia) ja sosiopatiaa (sekundääripsykopatia) tulisi pitää toisistaan eroavina.[9]

Alkuperäisesti Harpending ja Sobus käsittelivät sosiopatian rinnalla myös naisilla ilmenevää Briquetin syndroomaa, jossa henkilö tekeytyy sairaudesta kärsiväksi. Se täyttää samat huijaamisen ja epävastavuoroisuuden kriteerit kuin sosiopatia.[3]

Teoria

Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia mielletään ajattelussa sosiaaliseksi sopeutumisstrategiaksi[10]. Pohdinta hylkää yhteiskuntatieteen kulttuuripohjaiset ja sosiaalisen oppimisen mallit, ja niiden sijasta selittää antisosiaalisuutta geneettisellä perustalla.[11] Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä mielenterveyden häiriöiksi tai psykopatologiaksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet ovat omalta kannalta nähtyyn moraaliseen relevanssiin ja itseä palvelevaan kognitioon liittyviä[7].

Harpending ja Sobus esittivät vuonna 1987 hypoteesin, jonka mukaan "sosiopaatti" on ihmisen epävastavuoroinen fenotyyppi, jonka piirre on epävastavuoroisuuteen liittyvä petkuttaminen. Mealey kehitti hypoteesia pidemmälle vuonna 1995 ja lisäsi, että se on menestyksekästä, jos osuus populaatiosta ei ole liian suuri. Siinä missä mielenterveyden häiriöt pienentävät henkilön lapsilukua, psykopatia on yhteydessä korkeampaan lapsilukuun.[12] Harpendingin ja Sobuksen mielestä strategian onnistuminen edellyttää ihmiseltä tämän piirteen piilottamisen muilta.[3] Ihmisten yhteiskunnassa sosiaalisessa kamppailussa ilmenevä antisosiaalinen käyttäytyminen tulkitaan kriminaalisuudeksi[13].

Mealeyn mallissa (1995) sosiopatiasta yhteiskunnalle aiheutuvat haitat voi minimoida uudistamalla rikosoikeudellista järjestelmää sekä vähentämällä sosiaalista stratifikaatiota, anonymiteettiä ja kilpailua.[14]

Antisosiaalisuus vastaan prososiaalisuus

Sosiaaliset normit sivuuttavan antisosiaalisuuden[15] vastakohta on "prososiaalisuus", johon kuuluvat muiden puolesta uhrautuminen ja altruismi[16]. Antisosiaalisen käyttäytymisen nimikkeen alle kuuluvat muita satuttavat ja prososiaalisen käyttäytymisen alle muita auttavat teot.[16]

Resurssien hankinta ja lisääntyminen

Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja lisääntymiseen. Prososiaaliset strategiat pyrkivät luomaan mahdollisuuden jakamiseen, yhteistyöhön, toisiansa tukeviin suhteisiin ja kannattavat molemmin puolin hyödyllisiä rauhallisia ja turvallisia suhteita. Antisosiaaliset strategiat sen sijaan ovat itsekeskeisiä, muita pelottavia ja uhkailevia sekä sisältää kilpailijoiden vahingoittamisen ja tappamisen. Antisosiaalinen strategia voi estää huolenpidon sekä yhteen lyöttäytymisen.[16] Psykopaattinen strategia ennustaa henkilölle vähäarvoisten suhteiden katkaisemista: psykopaatin yhteistyö on siis ehdollista ihmissuhteen odotusarvon mukaisesti[10].

Psykopaattinen johtajuus

Psykopaattinen johtajuus on sellaista, jossa johtajasta ei pidetä. Se on myös matalat pisteet saavaa johtajuutta. Psykopaattinen johtajuus vihjaa sen olevan voimaan perustuvaa dominointia keinona saada statusta ja vaikutusvaltaa. Psykopaattinen johtajuus ei siis tarkoita muilta vapaasti luovuttamalla saatua korkea-arvoisuutta, johon sisältyisi luontaisesti kunnioitus.[10][17]

Katso myös

Lähteet
  • Baron-Cohen, Simon. The Maladapted Mind: Classic Readings in Evolutionary Psychopathology. Cambridge University Press. 2013. ISBN 9781134836291.

Viitteet
  1. "antisocial strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.
  2. " psychopathic strategy" Lance Workman, Will Reader. Evolutionary Psychology: An Introduction. s. 364.
  3. "Sociopathy as an adaptation" (January 1, 1987). Ethology and Sociobiology 8: 63–72. doi:10.1016/0162-3095(87)90019-7.
  4. https://www.medicalnewstoday.com/articles/321839#Are-psychopaths-just-bad-decision-makers?
  5. "Moral strategies and psychopathic traits" (July 13, 2021). Journal of Abnormal Psychology 130 (5): 550–561. doi:10.1037/abn0000675. PMID 34472890.
  6. "life strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.
  7. "Moral Cognition: Explaining the Gender Difference in Antisocial Behavior" (2001). Merrill-Palmer Quarterly 47 (4): 532-562.
  8. Baron-Cohen 2013, s. 134.
  9. Baron-Cohen 2013, s. 135.
  10. The strategy of psychopathy: primary psychopathic traits predict defection on low-value relationships - PMC ncbi.nlm.nih.gov.
  11. Behavioral Genetics: The Science Of Antisocial Behavior - PMC ncbi.nlm.nih.gov.
  12. "Is Psychopathy a Mental Disorder or an Adaptation? Evidence From a Meta-Analysis of the Association Between Psychopathy and Handedness" (October 13, 2021). Evolutionary Psychology 19 (4): 147470492110404. doi:10.1177/14747049211040447.
  13. "How Biosocial Research Can Improve Interventions for Antisocial Behavior" (February 13, 2019). Journal of Contemporary Criminal Justice 35 (1): 103–119. doi:10.1177/1043986218810608.
  14. APA PsycNet psycnet.apa.org.
  15. The 'antisocial' person: an insight in to biology, classification and current evidence on treatment - PMC ncbi.nlm.nih.gov.
  16. "The Evolution of Prosocial and Antisocial Competitive Behavior and the Emergence of Prosocial and Antisocial Leadership Styles" (January 13, 2019). Frontiers in Psychology 10. doi:10.3389/fpsyg.2019.00610/full?fbclid=iwar0pj70xo6o5yfdrvxt-2kaqtdmj-y_zrw5aqcb8mqj0jymdvl1jcpz0ek47.
  17. "The evolution of prestige: freely conferred deference as a mechanism for enhancing the benefits of cultural transmission" (May 1, 2001). Evolution and Human Behavior 22 (3): 165–196. doi:10.1016/S1090-5138(00)00071-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.