Antiprotoni
Antiprotoni (p) on protonin antihiukkanen eli se on antimateriaa.
Antiprotoni | |
---|---|
Symboli | p |
Rakenne | Antibaryoni (2 anti-u-kvarkkia ja 1 anti-d-kvarkki) |
Perhe | Fermioni |
Ryhmä | Hadroni |
Vuorovaikutus |
Vahva vuorovaik. Heikko vuorovaik. Sähkömagn. vuorovaik. Gravitaatio |
Hiukkanen | Protoni |
Massa | 938,272 013(23) MeV/c2 |
Sähkövaraus | -1 e |
Spin | 1/2 |
Ominaisuudet
Se koostuu kahdesta anti-u-kvarkista ja yhdestä anti-d-kvarkista. Antiprotonilla on sama massa ja sama spin-luku kuin protonilla, mutta vastakkainen sähkövaraus. Antiprotoni on stabiili, mutta sen törmätessä protoniin tapahtuu annihilaatio.
Löytäminen ja tutkimus
Antiprotonin löysivät kalifornialaisen Berkeleyn yliopiston tutkijat Emilio Gino Segrè ja Owen Chamberlain 1955 Bevatron-kiihdyttimellä.[1] Löydöstään he saivat Nobelin fysiikanpalkinnon 1959. Reaktio, jossa antiprotoni ensimmäistä kertaa havaittiin, on muotoa [2]
- ,
missä siis on protoni ja on antiprotoni.
Keinotekoisesti antiprotoneita tuotetaan Fermilabin Tevatronissa, jossa niitä törmäytetään protoneihin jopa 1,96 TeV:n törmäysenergialla.
Katso myös
Lähteet
- Dardo, Mauro: Nobel laureates and twentieth-century physics, s. 269. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521540087. Google book (limited preview). (englanniksi)
- Griffths, David: Introduction To Elementary Particles, s. 31. Wiley, 1987. ISBN 0-471-60386-4. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Alkeishiukkaset | |||||
---|---|---|---|---|---|
Fermionit | |||||
Bosonit |
| ||||
Hypoteettiset |
| ||||
Yhdistelmähiukkaset | |||||
Hadronit |
| ||||
Muut |
Atomi · Atomiydin · Dikvarkki · Eksoottinen atomi (Positronium · Myonium · Tauonium) · Molekyyli · Pentakvarkki · Tetrakvarkki | ||||
Hiukkaslöytöjen aikajana |