Antium

Antium oli yksi Latiumin alueen vanhimpia ja merkittävimpiä kaupunkeja. Antiikin aikainen perinne laittoi sen perustamisen, samoin kuin Ardean ja Tusculumin, Odysseuksen ja Kirken pojan nimiin. Toiset taas laittoivat sen Aineiaan pojan Askanioksen nimiin.[2][6] Nykyisin kaupunkia on arveltu alkuperältään pelasgilaiseksi.[2] Historiallisesti tiedetään, että paikka on ollut asuttu jo kauan ennen kuin siitä tuli volskikaupunki 400-luvulla eaa. Sen varhaisimmat arkeologiset löydöt ajoittuvat 700–600-luvuille eaa.[1]

Antiumin asukkaat harjoittivat kaupungin edullisen sijainnin vuoksi sekä merenkulkua että merirosvoutta, ja jatkoivat viimeksi mainittua tapaa myöhemmillekin ajoille.[2] On epäselvää, kuuluiko Antium vielä varhaisina aikoina latinalaisliittoon. Dionysios Halikarnassoslainen esittää sen liittyneen liittoon Tarquinius Superbuksen aikana, mutta erehtyy kuvatessaan kaupungin jo tuolloin volskilaisena.[2][7] Antiumin nimi esiintyy Rooman ja Karthagon tekemässä sopimuksessa yhtenä niistä kaupungeista, jotka olivat Rooman alaisuudessa tai siitä riippuvaisia,[2][8] mutta ei Dionysoksen antamassa luettelossa niistä kolmestakymmenestä kaupungista, jotka muodostivat latinalaisliiton vuonna 493 eaa.[2][9] Dionysios kuitenkin esittää Antiumin lähettäneen apua Roomaan ennen Regillusjärven taistelua, ja tuolloin se oli todennäköisesti edelleen latinalaiskaupunki.[2][10]

Herakles ja Iolaos. Mosaiikki nymfaionista Antiumista. Museo nazionale romano di palazzo Massimo, Rooma.

Joitakin vuosia myöhemmin Antium vaikuttaa päätyneen volskeille, sillä se esiintyy näiden sodissa sekä latinalaisia että roomalaisia vastaan. Roomalaiset valtasivat Antiumin vuonna 468/467 eaa. ja pyrkivät turvaamaan sen hallussapidon tekemällä siitä siirtokuntansa.[1][2][11] Antium kapinoi roomalaisia vastaan jo vuonna 459 eaa., ja oli tämän jälkeen itsenäinen lähes 120 vuoden ajan, vaikka roomalaiset annalistit esittävätkin, että se olisi vallattu takaisin. Itsenäisyytensä aikana Antium nousi suureen kukoistukseen, ja sitä pidettiin volskien tärkeimpänä kapunkina.[2][12] Alkuvaiheessa kaupunki oli hyvissä väleissä Rooman kanssa, mutta vuonna 406 eaa. se liittyi muihin volskilaiskaupunkeihin Roomaa vastaan. Gallien Italiaan vuonna 390 eaa. tekemän hyökkäyksen jälkeen antiumlaiset ottivat johtoaseman, kun Roomaa vastaan julistettiin sota, joka jatkui lähes keskeytyksettä kolmentoista vuoden ajan eli noin 386–374 eaa. Lopulta toistuneet tappiot pakottivat antiumlaiset hakemaan rauhaa.[2][13]

Antiumlaiset aloittivat uudet vihollisuudet Roomaa vastaan vuonna 348 eaa. lähettämällä siirtokunnan Satricumiin. Vuosien 340–338 eaa. latinalaissodassa antiumlaiset olivat jälleen kerran volskien johdossa yhdistämällä volskit, latinalaiset sekä näiden liittolaiset sotaan Roomaa vastaan, mikä johti tappioihin Pedumissa ja Astura-joella. Antiumia rangaistiin ankarasti. Kaupungin laivasto tuhottiin ja laivojen keulat laitettiin koristamaan Rooman Rostraa, ja siltä kiellettiin kaikki merikauppa. Lisäksi kaupunkiin lähetettiin roomalainen siirtokunta varuskunnaksi, ja sitä hallitsivat Roomasta lähetetyt virkamiehet.[1][2][14]

Antiumista löydetty Venus pudica (”siveellinen Venus”) -tyypin veistos. Louvre, Pariisi.

Tämän jälkeen Antium esiintyy historiassa ainoastaan yhtenä Rooman siirtokunnista.[2][15] Strabonin mukaan antiumlaiset eivät luopuneet merirosvouden harjoittamisesta Rooman alaisuuteen jouduttuaankaan, ja sekä Aleksanteri Suuri että Demetrios Poliorketes lähettivät lähetystöt valittamaan tästä.[2][16] Kaupunki sai omat virkamiehensä Roomasta lähetettyjen tilalle vuonna 317 eaa.[1] Marius valtasi Antiumin sisällissotien aikana,[2][17] ja se kärsi suuresti hänen seuraajiensa toimista, mutta vaikuttaa toipuneen pian.[2][18]

Tasavallan ajan lopulla ja keisarikaudella Antiumista tuli Rooman yläluokan suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Nämä rakensivat kaupunkiin ja sen ympäristöön paljon hienoja huviloita.[2][16] Muun muassa Cicerolla oli siellä huvila, jonka hän usein mainitsee.[2][19] Antiumia suosivat myös keisarit, ja Augustus sai siellä kansalta isänmaan isän (pater patriae) arvon.[2][20] Se oli myös Caligulan ja Neron syntymäpaikka. Nero piti paikkaa niin arvossa, että laajensi ja kaunisti keisarillista huvilaa, asetti kaupunkiin pretoriaanikaartin veteraanien siirtokunnan ja rakensi sinne uuden sataman, jonka jäänteitä on edelleen näkyvillä. Antiumissa Nero sai myös tiedon Rooman palosta vuonna 64 jaa.[2][21] Myös myöhemmät keisarit pitivät Antiumia arvossa. Antoninus Pius rakennutti sinne akveduktin, josta siitäkin on osia jäljellä, ja Septimius Severus lisäsi rakennuksia keisarillisen huvilan alueelle.[2][22]

Antiumista oli kotoisin roomalainen annalisti Valerius Antias, joka sai lisänimensä kaupungin mukaan.[2] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymejä Antias ja Antiātis.[2]

Antium taantui 400- ja 500-lukujen barbaarihyökkäysten vuoksi. Prokopios mainitsee sen sataman olleen käyttökunnossa vielä vuonna 537, mutta itse kaupunkia ei enää mainita historiassa.[1][2][23] Keskiajan kuluessa Antiumin paikka vaikuttaa autioituneen kokonaan. Seudun vähäiset asukkaat asettuivat läheiseen Nettunoon. Innocentius XII ja häntä seuranneet paavit pyrkivät palauttamaan sataman uudelleen käyttöön 1700-luvulta alkaen. Niin paikalle syntyi Porto d'Anzon kylä, josta on kehittynyt nykyinen Anzion kaupunki.[1][2]