Antiokian ruhtinaskunta

Antiokian piiritys. Yksityiskohta Sébastien Mamerotin teoksesta noin vuodelta 1474.

Ensimmäisen ristiretken ritarit alkoivat piirittää Antiokiaa vuonna 1097. Antiokian kaupunki sijaitsi Orontesjoen varrella [1] noin 20 kilometriä mereltä ja sitä ympäröivät muurit, joissa oli 400 tornia. Piiritys kesti talven yli ja oli raskas niin piiritetyille kun piirittäjille. Ristiretkeilijöiden sanotaan joutuneen syömään omia hevosiaan pysyäkseen hengissä.

Lopulta Antiokia vallattiin kun ruhtinas Taranton Bohemund sai torninvartijan päästämään piirittäjät kaupunkiin. Tämä tapahtui 3. kesäkuuta 1098 ja sitä seurasi kaupungin muslimiväestöön kohdistunut verilöyly. Vain neljä päivää myöhemmin Mosulista saapui armeija kuvernööri Kerboghan johdolla piirittämään ristiretkeilijöitä. Bysantin keisari Aleksios I Komnenos oli puolestaan matkalla auttamaan ristiretkeilijöitä, mutta palasi kun kuuli että kaupunki oli jo vallattu. Ristiretkeilijät kukistivat Kerboghan joukot kesä-heinäkuussa vuonna 1098.[2]

Kaupungin valtausta seurasi riita siitä, kuka saisi sen hallittavakseen. Bohemund ja hänen johtamat normannit voittivat lopulta ja Bohemund julistautui Antiokian ruhtinaaksi. Hän oli myös Taranton ruhtinas.

Bohemund joutui Anatolian keskiosaa hallinneen turkkilaisen Danishmend-dynastian[2] vangiksi vuonna 1100 ja ruhtinaskunnan hallitsijaksi nousi tämän veljenpoika Tankred. Hän laajensi ruhtinaskuntaansa ja valloitti Tarsuksen ja Latakian kaupungit Bysantin valtakunnalta. Bohemund vapautettiin vuonna 1103, mutta hän jätti Antiokian Tankredin hallittavaksi ja palasi itse Italiaan. Sieltä hän hyökkäsi Bysantin valtakuntaan, mutta Aleksios I kukisti hänet ja pakotti Bohemundin allekirjoittamaan Devolin rauhan, joka teki Antiokiasta Bysantin vasallin Bohemundin kuoltua. Bohemund jätti Antiokian Tankredin huostaan ja palasi Italiaan jossa hän kuoli vuonna 1111. Tankredista tuli myös Edessan kreivikunnan hallitsija kun Edessan kreivi Joscelin jäi muslimien vangiksi.

Aleksios vaati että Tankred palauttaisi Antiokian Bysantille, mutta tämä sai tukea Jerusalemin kuningaskunnalta ja Tripolin kreivikunnalta. Tankredin kuoltua vuonna 1112 ruhtinaaksi nousi Bohemundin poika Bohemund II joka oli vielä liian nuori hallitsemaan. Tankredin veljenpoika Salernon Roger hallitsi Antiokiaa siihen asti kun hän kuoli Ager Sanguinisin taistelussa. Antiokiasta tuli tämän jälkeen Jerusalemin vasalli ja sen hallitsijana toimi Jerusalemin kuningas Balduin II joka hallitsi vuoteen 1126.

Bohemund II, joka meni naimisiin Balduinin tyttären Alicen (käytetään myös nimiä Adelicia ja Antiokian Alice) kanssa, ehti hallita vain neljä vuotta. Antiokian ruhtinattareksi nousi hänen nuori tyttärensä Constance. Balduin toimi hallitsijana kuolemaansa asti vuonna 1131. Tämän jälkeen hallitsijaksi tuli Jerusalemin uusi kuningas Fulk. Vuonna 1136 kymmenvuotias Constance meni naimisiin 36-vuotiaan Poitiers'n Raymondin kanssa. Raymond hyökkäsi Bysantille kuuluvaa Kilikia vastaan, mutta keisari Johannes II Komnenos iski takaisin. Johannes saapui Antiokiaan vuonna 1138 ja pakotti Raymondin vannomaan hänelle uskollisuuttaan. Johannes joutui kuitenkin poistumaan kaupungista kun sen asukkaat alkoivat mellakoida.

Ristiretkivaltiot noin vuonna 1100.

Sen jälkeen kun muslimit valtasivat Edessan vuonna 1144, Nur ad-Din hyökkäsi Antiokian kimppuun. Suurin osa ruhtinaskunnasta joutui muslimien vallan alle. Raymond kuoli Inabin taistelussa vuonna 1149. Vuonna 1153 Constance meni naimisiin erään Raynald de Chatillonin kanssa. Raynald joutui heti vaikeuksiin Bysantin kanssa ja vuonna 1158 hän joutui solmimaan rauhan keisari Manuel I Komnenoksen kanssa. Reynald joutui muslimien vangiksi vuonna 1160. Kun Manuelin vaimo Irene kuoli, lähetti hän avustajansa etsimään itselleen uutta vaimoa Lähi-idän latinalaisista ruhtinaskunnista. Lopulta valinta osui Constancen tyttäreen Mariaan. Constance kuitenkin syrjäytettiin vuonna 1163 ja ruhtinaaksi nousi hänen poikansa Bohemund III. Bohemund jäi kuitenkin Nur ad-Dinin vangiksi jo seuraavana vuonna ja samalla Orontesjoesta tuli Antiokian ja Aleppon pysyvä raja. Bohemund palasi kaupunkiin vuonna 1165. Hän meni naimisiin Manuelin veljentyttären kanssa ja asetti samalla kaupunkiin uuden ortodoksisen patriarkan.

Antiokia selvisi Saladinin hyökkäyksiltä italialaiskaupungeista tulleiden laivastojen ansiosta. Hattinin taistelun jälkeen Bohemundin pojasta Bohemund IV:stä tuli Tripolin kreivi. Bohemundin vanhin poika Raymond meni naimisiin armenialaisen prinsessan kanssa vuonna 1194. Bohemund III:n kuoltua vuonna 1201 syttyi valtataistelu Bohemund IV:n ja armenialaisia edustavan Bohemund III:n lapsenlapsen Raymond-Roupenin välillä. Bohemund IV otti vallan vuonna 1207, mutta Raymond hallitsi lyhyen aikaa vuosina 1216–1219.

Bohemund IV kuoli vuonna 1233 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Bohemund V. Häntä seurasi vuonna 1251 Bohemund VI, joka meni naimisiin armenialaisen prinsessa Sibyllan kanssa vuonna 1254. Tähän loppui armenialaiskuningaskunnan ja Antiokian välinen vihanpito. Tosin Antiokia oli paljon naapuriansa heikompi, ja oli todellisuudessa Armenian vasalli. Mongolien ja mamelukkien sodan jälkeen mamelukit hyökkäsivät Armeniaa ja Antiokiaa vastaan, koska kummatkin olivat auttaneet mongoleja. Lopulta Baibars valtasi kaupungin vuonna 1268. Pian koko Pohjois-Syyria oli menetetty. Symbolinen "Antiokian ruhtinaan" arvonimi periytyi Kyproksen kuninkaille.

• Bohemund I 1098–1111
  • Tankred, hallitsija 1100–1103 ja 1105–1112
• Bohemund II 1111–1130
  • Salernon Roger, hallitsija 1112–1119
  • Balduin II, hallitsija 1119–1126 ja 1130–1131
• Constance 1130–1163
  • Fulk, hallitsija 1131–1136
• Poitiers'n Raymond 1136–1149
• Raynald de Chatillon 1153–1160
• Bohemund III 1163–1201
• Bohemund IV 1201–1216
• Raymond-Roupen 1216–1219
• Bohemund IV (uudelleen) 1219–1233
• Bohemund V 1233–1251
• Bohemund VI 1251–1268