Antimonipentoksidi

Antimonipentoksidi eli antimoni(V)oksidi (Sb2O5) on antimoni- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa keramiikan valmistukseen ja polymeerien täyte- ja palonestoaineena.

Antimonipentoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1314-60-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Sb2O5
Moolimassa 323,52
Ulkomuoto Vaaleankeltainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 380 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 3,78 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Liukenee hieman veteen

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa antimonipentoksidi on vaaleankeltaista kiteistä tai jauhemaista kiinteää ainetta. Yhdiste liukenee vähäisessä määrin veteen ja vesiliuos on hapan eli antimonipentoksidi on luonteeltaan hapan oksidi ja reagoi esimerkiksi alkalimetallihydroksidien kanssa antimonaateiksi. Kuumennettaessa antimonipentoksidia 380 °C:n lämpötilaan se hajoaa muodostaen ensin antimonitetroksidia ja voimakkaammin kuumennettaessa antimonitrioksidia. Kidevedettömän antimonipentoksidin lisäksi tunnetaan myös kidevedellisiä hydraatteja, joissa kideveden määrä vaihtelee. Näitä hydraatteja kutsutaan usein antimonihapoksi.[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

Antimonipentoksidia voidaan valmistaa hapettamalla metallista antimonia tai antimonitrioksidia väkevän typpihapon avulla tai hydrolysoimalla antimonipentakloridia. Näin muodostuu antimonipentoksidin hydraatteja, joista kidevesi poistuu varovaisesti kuumentamalla.[1][2][3][4][5]

Antimonipentoksidilla voidaan värjätä lasia ja keramiikkaa.[1] Ainetta käytetään muun muassa polyalkeenien, polyesterien, epoksimuovien sekä ABS-muovin täyte- ja palonestoaineena yhdessä halogeeniyhdisteiden kanssa. Erityisesti sitä käytetään tähän tarkoitukseen tekstiiliteollisuudessa.[6]

Lähteet
  1. Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 204–205. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 9.1.2017
  3. Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 9.1.2017
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 84. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. Bernard Moody: Comparative Inorganic Chemistry, s. 380. Elsevier, 2013. ISBN 9781483280080. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2017). (englanniksi)
  6. George Wypych: Handbook of Fillers, s. 30–31. Elsevier, 2016. ISBN 9781895198911. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2017). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.