Antikomintern-sopimus

Antikomintern-sopimus oli Saksan ja Japanin välinen antikommunistinen sopimus, joka allekirjoitettiin 25. marraskuuta 1936 Berliinissä, Saksassa. Sopimus oli suunnattu Kommunistista internationaalia (Komintern) ja etenkin Neuvostoliittoa vastaan. Japani oli ärsyyntynyt Kiinan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta elokuussa 1936 sekä lentokoneiden ja ammusten myynnistä kiinalaisille.

Japanin Saksan-suurlähettiläs Kintomo Mushakoji ja Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop allekirjoittamassa Antikomintern-sopimusta.
Turkki liittyi sopimukseen tarkkailijana 18. kesäkuuta 1941.

Sopimuksessa Saksa ja Japani sitoutuivat neuvottelemaan ”yhteisten etujensa suojelemisesta” ja sopivat, ettei kumpikaan solmisi mitään sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Saksa suostui myös tunnustamaan Japanin nukkehallituksen Mantšuriassa. Myös Italia liittyi 6. marraskuuta 1937 sopimukseen, joka oli tuolloin jo enemmän brittiläisvastainen. Propagandatarkoituksessa Adolf Hitler ja Benito Mussolini kuitenkin esiintyivät ensisijaisesti länsimaisen sivistyksen puolustajina neuvostokommunismia vastaan.

Antikomintern-sopimuksesta tuli pohja 2. syyskuuta 1940 solmitulle kolmen vallan sopimukselle, jossa kolme akselivaltaa liittyivät liittoutuneita vastaan. Saksan ja Neuvostoliiton solmima hyökkäämättömyyssopimus (Molotov–Ribbentrop-sopimus) oli Antikomintern-sopimuksen vastainen. Japani irtautui sopimuksesta, mutta liittyi myöhemmin kolmen vallan sopimukseen.

Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Suomi liittyi siihen syksyllä 1941, kun ulkoministeri Rolf Witting osallistui allekirjoitustilaisuuteen Berliinissä. Britannia julisti sodan Suomelle itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1941.[1]

Antikomintern-sopimus raukesi akselivaltojen kukistuessa.[2]

Allekirjoittajavaltiot

Katso myös

Lähteet
  1. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa, s. 211. LOVE KIRJAT, 1982.
  2. Tarkka, Jukka & Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi: Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 105. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Osmańczyk, Edmund: Encyclopedia of the United Nations and International Agreements, s. 104. Taylor and Francis, 2002. ISBN 0-415-93921-6. (englanniksi)
  4. Lavery, Jason Edward: The History of Finland. Greenwood Press. (englanniksi)
  5. Poulsen, Henning: ”Hvad mente Danskerne?”. Historie 2, s. 320. 2000.
  6. "Türk-Alman Dostluk Paktı İmzalandı"
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.