Antiikin Ateenan armeija

Antiikin Ateena ylläpiti suuruutensa aikana eli klassisella kaudella 400–300-luvuilla eaa. hopliittiarmeijaa ja suurta laivastoa. Ateenan armeija oli tuolloin pitkään koko kreikkalaisen maailman suurin. Armeijan kehitys ja kasvu liittyivät läheisesti Ateenan demokratian kehitykseen. Suuren osan 400-lukua eaa. kaupunki tunnettiin ennen kaikkea laivastomahtina, joka hallitsi Egeanmerta Deloksen meriliiton kautta. Ateenan sotapäälliköt valittiin demokraattisesti äänestämällä. Sekä hopliittisotilaat että laivaston soutajat olivat tavallisia kansalaisia.[1][2]

Marathonin taistelun (490 eaa.) uusintaesitys, 2011.

Historia

Ateena ei vielä arkaaisella kaudella ollut tunnettu sotilasmahtina; tämä rooli kuului ennemmin Spartalle. Ateena kehittyi sotilaallisesti merkittäväksi voimaksi demokratian kaudella, joka alkoi noin vuonna 508 eaa. Tämän jälkeen Ateenan armeijan koko kasvoi nopeasti, ja se saavutti kauden alussa merkittäviä sotavoittoja.[1][3] Näihin kuuluivat voitto vastasyntynyttä demokratiaa uhanneista boiotialaisista ja khalkislaisista (507/506 eaa.)[4] sekä voitto persialaisista Marathonin taistelussa (490 eaa.). Ateenalaiset yhdistivät armeijansa menestyksen demokratiaansa ja sen tuomaan kansalaisten tasavertaisuuteen.[1] Herodotoksen sanoin, ”niin kauan kuin ateenalaisia hallitsivat itsevaltiaat, eivät he sota-alalla olleet ketään naapuriansa etevämpiä [...] mutta vapauduttuaan kukin osoittautui alttiiksi, koska toimi omaksi hyväkseen”.[5]

Vielä noin vuonna 508 eaa. Ateenan jalkaväkeen kuulu noin 3 600 miestä, ratsuväkeen 100 ratsumiestä ja laivastoon 60 sotalaivaa.[3] Persialaissodissa Ateena kykeni varustamaan Marathonin taisteluun 9 000 hopliittia ja Plataiain taisteluun (479 eaa.) 8 000 hopliittia. Artemisionin meritaisteluun (480 eaa.) kaupunki kykeni varustamaan 127 laivaa ja Salamiin meritaisteluun (myös 480 eaa.) 180 laivaa.[6][7]

Myöhemmin klassisella kaudella Ateenan armeija oli koko kreikkalaisen maailman suurin, suorassa suhteessa kaupunkivaltion poikkeuksellisen suureen väkilukuun.[3][6] Peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa. Ateenan varsinaiseen armeijaan kuului noin 15 800 miestä, joista 13 000 oli hopliitteja. Lisäksi kaupungilla oli puolustusjoukot, jotka koostuivat 16 000 miehestä, joista 3 000 oli metoikkihopliitteja. Laivastossa oli 300 kolmisoutua.[6][8] Ratsuväen koko kasvoi parhaimmillaan noin 2 200:aan. Tämä oli poikkeuksellisen suuri luku jopa suhteessa Thessalian ja Makedonian hevosrikkaisiin alueisiin verrattuna.[3]

Peloponnesolaissodan aikaan Ateenan perivihollisen Spartan oma hopliittiarmeija (Spartan armeija) oli puolet Ateenan hopliittiarmeijaa pienempi, eikä Spartalla ollut omaa laivastoa lainkaan. Sodat ja taistelut käytiin kuitenkin yleensä yhdessä liittolaisten kanssa, mikä muutti tilannetta. Spartalaiset johtivat ainakin periaatteessa peloponnesolaisliittoon kuuluneiden liittolaistensa joukkoja ja laivastoja, mutta liitto ei ollut aina kovin yhtenäinen. Ateenalla sen sijaan oli suorempi määräysvalta omasta armeijastaan ja ainakin Deloksen meriliiton aikana sen kumppanit olivat ennemmin alamaisia kuin liittolaisia.[3] Peloponnesolaissodan aikana Ateena oli vahvempi merellä ja Sparta liittolaisineen maalla. Ateena sai taisteluissa useampia voittoja, ja hävisi spartalaisille vasta, kun nämä alkoivat omaksua ateenalaisia taktiikoita.[3]

Ateena menetti sotilasmahtinsa lyhyeksi aikaa peloponnesolaissodan tappion myötä vuonna 404 eaa. Sen jälkeen esimerkiksi Ateenan laivaston kooksi rajattiin 12 laivaa.[9] Ateena toipui tappiosta kuitenkin pian. 300-luvulla eaa. kaupunki johti niin kutsuttua toista Ateenan liittoa. Lopullisesti Ateena menetti sotilaallisen samoin kuin poliittisen merkityksensä jouduttuaan Makedonian valtaan Lamian sodan myötä vuonna 322 eaa.

Jalka- ja ratsuväki
Ateenan ratsuväkeä kuvattuna Parthenonin friisissä. British Museum.

Ateenan armeijan komentajana toimi alun perin polemarkki, joka oli sota-asioiden arkontti.[1] Arkaaisen kauden lopulla tämä menetti käytännössä asemansa kymmenelle strategokselle eli kenraalille. Polemarkin rooli jäi symboliseksi kunniaviraksi, johon liittyi ennemmin uskonnollisia ja oikeudellisia tehtäviä. Siinä missä polemarkki valittiin klassisella kaudella arpomalla, strategokset, joiden tehtävä vaati kokemusta ja sotilastaitoja, valittiin äänestämällä ehdolle asetettujen joukosta. Strategoksilla oli myös poliittista valtaa. Sitä lisäsi se, että sama henkilö voitiin valita strategokseksi toistuvasti, kun taas muihin virkoihin valittiin yleensä vain kerran tai pari.[1]

Maajoukkojen pääosan muodostivat hopliittisotilaat. Näillä oli raskas varustus, johon kuuluivat kypärä, rintapanssari, säärisuojukset, pyöreä kilpi ja keihäs. Kansalaiset kustansivat oman varustuksensa, mutta joissakin tapauksissa valtio saattoi kustantaa sen köyhemmille. Lisäksi armeijaan kuului myös kevytaseisempia joukkoja sekä jousimiehiä. Rikkaammat toimivat yleensä ratsuväessä, sillä heillä oli varaa varustaa oma hevosensa.[1][3]

Kaikki miespuoliset kansalaiset suorittivat kaksivuotisen asepalveluksen eli palveluksen efebeinä 18–20-vuotiaina. Efebit suorittivat erilaisia harjoituksia ja partioivat rajoilla. Efebipalveluksen jälkeen miehet saivat osallistua ekklesian eli kansankokouksen toimintaan.[1][10]

Laivasto
Ateenalaisen kolmisoudun pienoismalli. Akropolis-museo.
Salamiin taistelu. Wilhelm von Kaulbach, 1868.

Ateenasta tuli suuri laivastomahti pian demokratian perustamisen jälkeen, persialaissotien ratkaisutaisteluiden alla. Tuolloin luotiin Themistokleen johdolla kaupungin suuri trieereistä eli kolmisouduista koostunut laivasto.[2] Persialaissotien ja peloponnesolaissodan välisenä aikana Ateena loi sen avulla imperiumikseen muodostuneen Deloksen meriliiton.

Kolmisoudut olivat puisia sotalaivoja, joissa oli 170 soutajaa, kolmessa tasossa kummallakin puolella.[2] Lisäksi jokaisessa laivassa oli kymmenen hopliittia ja neljä jousimiestä.[3] Laivojen pituus oli noin 30–37 metriä ja leveys noin 6 metriä.[2] Ateenan sotasatamina toimivat Pireuksessa sijainneet Zea, joka oli laivaston pääsatama, ja Munikhia. Niissä oli kolmisouduille lukuisia laivasuojia, joita on löydetty kaivauksissa.[6][11]

Myös laivastoa johtivat strategokset, sillä Ateenassa ei ollut erillistä muissa kaupungeissa esiintyvää nauarkhoksen virkaa. Laivaston soutajat olivat tavallisia, köyhempiä kansalaisia, jotka saivat palkkaa. Orjavoimaa ei käytetty sotalaivoissa vielä tuohon aikaan. Koska köyhemmällä väestöllä oli merkittävä osa laivaston toiminnassa ja laivastomahdin ylläpidossa, tämä vaikutti Ateenan demokratian kehitykseen, sillä köyhempien poliittisia oikeuksia piti samalla laajentaa.[2]

Virat

Ateenan armeijan virkoja laivasto mukaan lukien olivat:[1][2]

  • Polemarkki (arkhon polemarkhos) - Muodollinen sotilasjohtaja, joka peri Ateenan kuninkaille aiemmin kuuluneet tehtävät sotapäällikkönä.
  • Strategi (strategos, mon. strategoi) - Ylimmät sotapäälliköt, vastasivat kenraaleita. Yksi jokaisesta Attikan kymmenestä fylestä.
  • Taksiarkki (taksiarkhos, mon. taksiarkhoi) - Alemmat komentajat strategien alaisuudessa, myös yksi jokaisesta kymmenestä fylestä.
  • Trierarkki (trierarkhos, mon. trierarkhoi) - Kolmisoudun varustaja ja päällikkö.
  • Hipparkki (hipparkhos, mon. hipparkhoi) - Ratsuväenkomentaja.
  • Peripolarkki (peripolarkhos, mon. peripolarkhoi) - Vastuussa rajalinnoituksista ja kaupunkivaltion rajoilla partioinnista.

Merkittäviä taisteluita

Lähteet
  1. The Athenian Army Excavations in the Athenian Agora. The American School of Classical Studies. Viitattu 11.2.2019.
  2. The Athenian Navy Excavations in the Athenian Agora. The American School of Classical Studies. Viitattu 11.2.2019.
  3. Sparta Versus Athens Warfare History Network. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 11.2.2019.
  4. Overthrow and Revolution Excavations in the Athenian Agora. The American School of Classical Studies. Viitattu 11.2.2018.
  5. Herodotos: Historiateos 5.78. Suomennos Edvard Rein; kieliasua nykyaikaistettu.
  6. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”361 Athenai”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  7. Herodotos: Historiateos 8.1, 8.44, 9.28; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Miltiades 5.
  8. Thukydides: Peloponnesolaissota 2.13.
  9. The Second Athenian League Ancient History & Civilisation. Viitattu 11.2.2019. [vanhentunut linkki]
  10. Aristoteles: Ateenan valtiomuoto 42.2–5.
  11. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Peiraeus, Attica”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.

    Kirjallisuutta
    • Bugh, Glenn Richard: The Horsemen of Athens. Princeton Legacy Library 941. Princeton University Press, 2014. ISBN 1400859751.
    • Crowley, Jason: The Psychology of the Athenian Hoplite: The Culture of Combat in Classical Athens. Cambridge University Press, 2012. ISBN 1139560867.
    • Hale, John R.: Lords of the Sea: The Epic Story of the Athenian Navy and the Birth of Democracy. Penguin, 2009. ISBN 1101050853.
    • Henderson, Bernard W.: The Great War Between Athens And Sparta: A Companion To The Military History Of Thucydides. Pickle Partners Publishing, 2015. ISBN 1786256657.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.