Antestor

Yhtyeen perustivat Vemod (Lars Stokstad), Martyr (Kjetil Molnes), Øyvind Hope ja Pilgrim (Erling Jørgensen) vuonna 1990 Jessheimissä. Alun perin nimellä Crush Evil (suom. murskaa pahuus) toimineen yhtyeen musiikissa oli alkuaikoina aineksia thrash-, death- ja doom metalista.

The Defeat of Satan oli yhtyeen ensimmäinen demo ja se sisältää kolme kappaletta sekä outron. Tyyliltään demo on alkeellista death ja thrash metalia. Demoa painettiin 150 kappaletta, ja se julkaistiin Crush Evil -yhtyenimen alla. Crush Evil herätti pian huomiota paikallisissa black metal -piireissä kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja alkoi saada tappouhkauksia.[8] Eräs arvostelija kirjoittaa: "Aikana, jolloin norjalaisen black metalin sisäpiiri läheni rumaa huipennustaan, Antestor hämmensi tilannetta soittamalla extreme metalia, joka puhui toivosta Jeesukseen Kristukseen ja saatanan huijauksesta."[2]

Pelkästään yhtyeen olemassaolo herätti kiivasta keskustelua 1990-luvun alussa. Esimerkiksi Emperor-yhtyeen rumpali Bård "Faust" Eithun toi asian esille Orcustus-lehdessään haastatellessaan Euronymousta, johtoasemassa olevan Mayhem-yhtyeen kitaristia. Faust kysyi: "Eikö sinusta jokin ole mennyt pahasti vikaan, kun on mennyt niin pitkälle, että meillä on täällä kristillinen 'death metal' -yhtye (Crush Evil)? Onko ohjeita miten tappaisimme heidät?"[9] Tähän Euronymous vastasi: "Mitä tulee yhtyeisiin kuten Crush Evil, meidän on ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin. On jo tarpeeksi huono asia, että on muutama yhteiskunnallinen yhtye, mutta kristillinen yhtye on liikaa. Mutta älä huolehdi; meillä on suunnitelmia. He eivät jatka kovin pitkään."[9] Crush Evilia ei hajotettu, koska Varg Vikernes murhasi Euronymouksen vuonna 1993.

Vuonna 1993 Gard (Vegard Undal) liittyi basistiksi ja Armoth (Svein Sander) rumpaliksi. Yhtye vaihtoi nimensä Antestoriksi (lat. todistaja), koska "vanha nimemme alkoi tuntua ei-niin-hyvältä"[10]. Despair oli yhtyeen ensimmäinen itsejulkaistu demo Antestor-nimellä ja on tyyliltään death ja doom metalia. Strawberry Records painatti demoa 600 kappaletta. Despair alkaa introlla ja päättyy coveriin vanhasta norjalaisesta hautajaisvirrestä "Jesus, Jesus, Ver Du Hjå Meg".

Yhtyeen "synkeästä" tyylistä vaikuttuneena vuonna 1994 pienen norjalaisen Arctic Serenades Records -levymerkin omistaja Torudd Fuglesteg lähetti Antestorin studioon äänittämään esikoisalbumiaan Martyrium.[11] Tuntemattomista syistä Arctic Serenades ei julkaissut albumia, ja yhtye yritti saada toista levymerkkiä julkaisijaksi. Rumpali Svein Sander (Armoth) on myöhemmin kertonut: "...olimme yhteydessä levy-yhtiöön nimeltä Morphine Records koskien levytyssopimuksen tekemistä Martyrium-albumia varten. Levytyssopimusta ei koskaan allekirjoitettu, mutta [yhtiön johtaja] Burrito teki [albumista] useita promootiokasetteja ja myi joka ikisen laittomasti, sillä hänellä ei ollut sopimusta."[3] Näitä kasetteja kopioitiin ja kierrätettiin viidenteen sukupolveen asti, ja yhtyeen ihailijakunta kasvoi nopeasti.[12] Tyyliltään Martyrium on hidastempoista death ja doom metalia, ja siinä on jonkin verran black metal -vaikutteita.

Antestor esiintyi 3. heinäkuuta 1994 TVNorgen ohjelmassa BootlegTV, jossa nuoret saattoivat harjoitella äänittämistä ja videotuotantoa. Ohjelmassa esiintyi usein paikallisia norjalaisia yhtyeitä. Puolituntisen esiintymisensä aikana Antestor esitti viisi kappaletta Martyrium-albumiltaan.[13] 6. kesäkuuta 1995 Antestoria haastateltiin norjalaisen viikoittain ilmestyvän sanomalehden Morgenbladetin artikkelissa "MusikkOpp-ned oppnedkors!" (suom. Musiikki ylösalaisin - ylösalaisinristi!). Artikkeli käsitteli kristillisen black metalin ilmiötä, jonka australialaisen Horde-yhtyeen albumi Hellig Usvart toi viestimien tietouteen 1994. Tuossa artikkelissa laulaja Kjetil Molnes kertoo, mikä on yhtyeen suhde black metaliin: "Samaistamme yhtyeemme black metaliin musiikkityylinä, emme aatteena tai elämänkatsomuksena."[14]

Kongsblod-demon kannessa käytettiin Knud Bergslienin maalausta Birkebeinerne (1869).

Vuonna 1995 kitaristi Pilgrim (Erling Jørgensen) erosi yhtyeestä, ja vastaavasti pian Erkebisp (Stig Rolfsen) liittyi Antestorin riveihin. Vuonna 1997 yhtye äänitti promootio-cd:n Kongsblod (suom. Kuninkaan veri). Siitä kiinnostui brittiläinen Cacophonous Records, yksi suurimmista black metaliin erikoistuneista levymerkeistä, joka siihen aikaan oli tuomassa kuuluisuuteen yhtyeitä kuten Cradle of Filth ja Dimmu Borgir. Antestor ja Cacophonous tekivät 2 albumin levytyssopimuksen. Vuonna 1998 Cacophonous julkaisi Kongsblodin, mutta nimi vaihdettiin The Return of the Black Deathiksi vetoamaan laajempaan yleisöön, ja kansikuvan kuuluisa norjalainen maalaus vaihdettiin yhdysvaltalaisen fantasiataiteilija Joe Petagnon teokseen.[3]

Tapaus on herättänyt jälkikäteen keskustelua, koska on harvinaista, että kristillinen black metal -yhtye saa levytyssopimuksen maallisen levy-yhtiön kanssa.[4] 16. joulukuuta 1998 julkaistussa Art for the Ears -verkkolehden haastattelussa rumpali Armoth kertoo: "Lähetimme [Cacophonoukselle] cd:n ja lyhyen historiikin. He halusivat kiinnittää meidät yhtiölleen musiikkimme takia, ja se on juuri mitä halusimme tehdä."[3] Myöhemmin vuoden 2000 The Christian Underground Zinen 4. numerossa haastattelija kysyi Antestorilta: "Teillä oli levytyssopimus Cacophonous Recordsin kanssa (ex-Cradle of Filth, Bal-Sagoth). Minkälaisia kokemuksia teille jäi siitä?" Yhtye vastasi: "Aika huonoja, oikeastaan. En voi sanoa heidän tehneen oikeastaan mitään muuta kuin julkaisseen levyn. Ei rahaa, ei rojalteja, ei mitään."[10] Haastattelija kysyi vielä: "Asettiko levy-yhtiö teille vaatimuksia imagonne suhteen?" Siihen yhtye vastasi: "Ei mitään sellaista, sanoivat vain ettei kannata ihan ylt'ympäriinsä julistaa olevansa kristillinen bändi ja sensuroivat sanoitusarkista Lord ja Jesus-sanat. Itse poistimme vielä parit tekstit, koska turhaan ei tahdottu lähteä provosoimaan."[10]

The Return of the Black Death vastaanotettiin myönteisesti sekä kristillisissä että yleisissä black metal -yhteisöissä ja -viestimissä. Esimerkiksi brittiläislehdet Kerrang! ja Terrorizer antoivat molemmat albumille neljä pistettä viidestä.[3] Albumin ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cacophonous Records otti siitä uusia painoksia.[15] The Return of the Black Death on tyyliltään yhdistelmä black metalia ja doom metalia.[16] Albumia luonnehtii hypnoottinen, kylmä äänimaisema ja tyylissä on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, jonka vuoksi yhtyettä luokiteltiin myös viikinkimetalliksi. Yhtye oli tänä aikana vastahakoinen kutsumaan tyyliään black metaliksi, koska suuntaus yhdistettiin edelleen voimakkaasti kristinuskon vastaisiin aatteisiin. Rumpali Svein Sander kertoo haastattelussa 1998:

»Emme edes kutsu musiikkiamme black metaliksi. Me kutsumme sitä tunnelmalliseksi surumetalliksi (Atmospheric Sorrow Metal), koska se on neutraalimpi. Silloin kukaan ei voi sanoa: 'Ai te soitatte black metalia, olette siis satanisteja.' Musiikkimme soundi on todella surullinen, masentava, ja se on aika kylmä, talvinen ja tavallaan pohjoismainen.»
(Svein Sander (Armoth) Art for the Ears -sivuston haastattelussa 1998.[3])

Borgundin sauvakirkko on kuvattu Det Tapte Liv -EP-levyn kansitaiteessa.

Cacophonouks ilmoitti Antestorille olevansa konkurssissa, ja yhtye alkoi tehdä yhteistyötä toisen levymerkin kanssa.[17] Antestor kiinnitettiin ruotsalaiselle metallimusiikkiin erikoistuneelle Endtime Productionsille, joka oli auttanut norjalaista metalliyhtye Extolia aloittamaan uransa. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) jätti Antestorin. Samoihin aikoihin toisen norjalaisen kristillisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin hajoaminen johti siihen, että sen jäseniä liittyi Antestoriin. Nimittäin Ronny Hansen otti laulajan paikan Vrede-taiteilijanimellä, ja Morten Sigmund Magerøy tuli kosketinsoittajaksi Sygmoon-nimellä. Norjalaisen avant-garde metal -yhtye The 3rd and the Mortalin Ann-Mari Edvardsen liittyi Antestoriin naislaulajaksi.[18] Esiintyessään samana vuonna Ruotsin Bobfest-tapahtumassa yhtye alkoi ensimmäistä kertaa käyttää lavaesityksissään corpse paint -kasvomaaleja.[19]

Vuonna 2000 Endtime Productions julkaisi Martyriumin uudelleen, ja albumin kansitaiteen teki maineikas ruotsalainen metallimusiikin kansitaiteilija Kristian Wåhlin. Antestor kiersi Yhdysvaltoja Extolin kanssa samana vuonna, esiintyen pienissä tapahtumissa ja lopulta Cornerstone Festivalissa.[20] Seuraavaksi vuonna 2003 Antestor uudelleenjulkaisi kaksi ensimmäistä demoaan kokoelmalevyllä nimeltä The Defeat of Satan. Sen julkaisi norjalainen Momentum Scandinavia. Rumpali Svein Sander (Armoth) jätti yhtyeen tänä aikana, ja sen jälkeen Antestorilla ei ole ollut vakinaista rumpalia.

Vuonna 2004 Antestorin tyyli vaihtui nykyaikaisempaan black metaliin,[21] ja yhtye meni Top Room Studiosiin, jota ovat käyttäneet yhtyeet kuten Tristania, Borknagar, Mayhem ja Extol. Tuottajana toimi Børge Finstad. Yhtye julkaisi ensimmäisen kerran uutta materiaalia sitten The Return of the Black Deathin ep:llä nimeltä Det Tapte Liv (suom. Kadonnut elämä). Se sisältää ylijäämäkappaleita seuraavalta täyspitkältä albumilta: kolme sinfonista instrumentaalia ja kaksi kappaletta, joista "Rites of Death" sovitettiin uudelleen myöhemmin.

Antestorin kolmas studioalbumi The Forsaken julkaistiin vuonna 2005. Albumin musiikki on yhtyeen vanhaan materiaaliin verrattuna huomattavasti nopeampaa, progressiivisempaa ja melodisempaa. The Forsakenin kosketinsoitinkuviot ovat Det Tapte Liv -ep:n tapaan sinfonisia. Sanoitukset taas ovat sävyltään yhtyeen synkeimpiä ja käsittelevät arvostelevasti muun muassa okkultismia ("Rites of Death") ja tekopyhyyttä ("Betrayed"). Lehdistö ylisti albumia, vaikka osa yhtyeen vanhan tyylin ihailijoista vierasti The Forsakenin nykyaikaista, hiottua tyyliä. Molempien julkaisujen kansitaiteen teki Kristian Wåhlin, ja ep:n kansikuvassa näkyy Borgundin sauvakirkko. Maineikas norjalainen rumpali Jan Axel Blomberg, taiteilijanimeltään Hellhammer, soitti rummut näillä julkaisuilla. Hänen osallisuutensa äänityssessioissa aiheutti kiistaa metallimusiikin viestimissä ja harrastajien keskuudessa.[22] Venäläisen Metal Library -sivuston haastattelussa 7. tammikuuta 2007 Blombergilta kysyttiin, miten Mayhem-yhtyeen kollegat ja hänen levy-yhtiönsä suhtautuivat Antestorissa soittamiseen, ja hän vastasi: "Rehellisesti sanoen haistatin sillä pitkät niille kaikille. Toistan taas, että teen mitä päätän tehdä enkä soita ainoastaan black metal -yhtyeissä."[23] Hellhammer kertoi, että häntä pyydettiin myös yhtyeen konserttirumpaliksi mutta kieltäytyi. Blomberg oli Chimera -albumin aikoihin perustanut tauolla olleen Mayhemin uudelleen, ja korostanut ettei yhtye ole enää uskonnonvastainen. Metal Libraryn haastattelussa hän sanoi vielä: "Mielestäni black metal on tänä päivänä vain musiikkia. Sanon teille, etten minä tai Mayhemin muut jäsenet koskaan olleet todella uskontoa tai muuta vastaan. Olemme kiinnostuneita vain musiikista."[23] Laulaja Ronny Hansen on sanonut Blombergin osuudesta:

»Ensinnäkin, Jan Axel "Hellhammer" on täysin ammattilainen. Hän aloitti sekä maallisissa piireissä että pahemmissa (naurua), mutta hän ei välitä siitä, onko yhtye maallinen vai kristillinen. Hän tiesi alusta alkaen minkä puolesta Antestor on, ja jos vain mahdollista, tekisimme mielellämme uudestaan yhteistyötä, koska hänen soittonsa on erinomaista. Mielestäni hän on piirien paras rumpali, ja olimme onnekkaita, että hän lainasi nerokkuuttaan [albumillemme].»
(Ronny Hansen.[24])

Antestor Endtime Festival 2007 -tapahtumassa.

Myöhemmin entinen Old Man's Child -rumpali Tony Kirkemo liittyi Antestoriin konserttisessiojäseneksi. Yhtye soitti lavaesityksiä harvemmin ja pelkästään kristillisissä tapahtumissa. Esimerkkejä yhtyeen 2000-luvun konserteistä ovat Bobfest vuonna 2000 Tukholmassa[25] ja vuonna 2004 Linköpingissä,[26] sekä Nordic Fest 2004:ssä Oslossa.[27]

Jotkut Antestorin jäsenistä soittavat yhä black metal -yhtye Vaakevandringissa, joka soitti paluukonsertin vuonna 2007 Antestorin kanssa Endtime Festival -tapahtumassa, joka pidettiin maaliskuun lopussa 2007 Halmstadissa.[28] Antestor soitti konsertin lukuisten sessiomuusikoiden kanssa. Tässä konsertissa yhtye ilmoitti lavaesityksen olevan toistaiseksi viimeinen.

Kolmen vuoden tauon jälkeen 29. tammikuuta 2010 Antestor perusti virallisen Facebook-sivun, jolla se ilmoitti etsivänsä uusia jäseniä muodostaakseen jälleen kokonaisen yhtyeen.[29] Maaliskuun alussa yhtye kertoi Facebook-sivullaan haalineensa kokoon tarvittavat jäsenet ja harjoittelevansa uudella kokoonpanolla. Uusiksi jäseniksi julkistettiin basisti Thor Georg Buerin (Grave Declaration, Soniferous) ja myöhemmin kitaristi Robert Bordevik (Grievance, Vardøger), rumpali Jo Henning Børven (Morgenroede) sekä kosketinsoittaja Nickolas Main Henriksen (Aspera, Desdemon). Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi Nordic Fest -tapahtumassa. Marraskuussa 2010 yhtye ilmoitti Facebook-sivullaan allekirjoittaneensa levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Bombworks Recordsin kanssa. Neljäs albumi Omen julkaistiin 30. marraskuuta 2012. Kappaleesta Unchained kuvattiin musiikkivideo.

Vuoden 2013 alussa yhtye teki kiertueen Brasiliassa. Belo Horizontessa Antestoria oli vastassa mielenosoitus, jonka olivat järjestäneet kristinuskoa vastustavat black metal -radikaalit. Mielenosoittajat eivät halunneet kristillisen black metal -yhtyeen esiintyvän kaupungissa.[30][31] Koska mielenosoittajat kertoivat aikeistaan Internetissä, paikalliset viranomaiset järjestivät paikalle yksityisen poliisin ja 30 vartijaa turvaamaan tapahtumaa.[32] Poliisi joutui ampumaan varoituslaukauksia hillitäkseen mielenosoittajia.[30] Eräässä YouTubessa julkaistussa videossa mielenosoittajat huutavat toistuvasti "Fuck You Antestor!" paikan ulkopuolella, ja poliisi saattaa yhtyeen jäseniä turvaan.[33]

Tapauksen jälkeen yhtye julkaisi asiasta tiedotteen, jossa ihailijoita kiitettiin paikalle tulemisesta huolimatta riskeistä ja mielenosoittajia siunattiin: "Voimme ylpeästi nimittää teitä veljiksi ja siskoiksi Kristuksessa. Haluamme kiittää tapahtuman valvojia ja Belo Horizonten poliisia, että saattoivat meidät vihaisen lynkkausjoukon läpi. [...] Emme kanna kaunaa mielenosoittajille, jotka satuttivat meitä. Itseasiassa sanomamme on, että rakasta vihollistasi. Joten Jumala siunatkoon teitä, jotka hoilasitte: Fuck Antestor! Toivottavasti voimme keskustella joskus kuin järkevät ihmiset tuoremehun äärellä. Erityiskiitos ihailijoille, joilla oli kanttia tulla paikalle, vaikka tiesitte sen olevan vaarallista. Antestor tervehtii teitä ja olkaa siunatut."[34] Haastattelussa norjalaisessa kristillisessä Dagen-lehdessä kiertueen jälkeen basisti Erik Normann Aanonsen sanoi olleensa valmiina pahimpaan tapaukseen, että kiertue päättyisi kuolemaan. Aanonsen toisti yhtyeen kiitokset vihaisille brasilialaisille satanisteille: "Olemme nyt tuplasti kuuluisampia Brasiliassa kuin ennen sinne menemistä."[31]

Yhtye on kiinnitetty esiintymään GoodMoodStockiin Pieksämäellä 14-16. kesäkuuta 2013.[35]

Vaikka ensimmäisillä julkaisuilla yhtyeen tyyli oli pääasiassa death-doom metalia suhteellisen hitailla kappaleilla ja murinalaululla, yhtye alkoi soittaa black metalia vuoden 1998 albumilla The Return of the Black Death. Tällä albumilla yhtye alkoi esittää kirkunalaulua, tremolokitarariffejä sekä black metalille tyypillisiä nopeampia rumpukulkuja. Kosketinsoitin on keskeisessä osassa, ja black metalille tyypillisellä tavalla sillä esitetään eeppisiä välisoittoja, ja soitin hallitsee äänimaisemaa. Esimerkiksi "Sorg"-kappaleessa kolmen ensimmäisen minuutin ajan vain kosketinmelodia johtaa esitystä.[4]

Kolmannella albumilla The Forsaken yhtye kehitti suuntaansa teknisemmäksi kuin The Return of the Black Death. Musiikillinen kehitys johti siihen, että The Forsakenilla on useita kitarasooloja. Tämä ominaisuus sai arvostelua osakseen, ja esimerkiksi alankomaalaisen Lords of Metal -sivuston Roel de Haan kirjoitti arviossaan: "Nuo monimutkaiset soolot eivät yksinkertaisesti ole kauniita ja [ovat] täysin asiaan sopimattomia."[36] Tuolla albumilla myös äänituotanto parani The Return of the Black Deathiin verrattuna. Kahden entisen Vaakevandring-jäsenen mukaantulo vaikutti siihen, että tyylistä tuli melodisempi ja tunnelmallisempi.[36] Ulosanti rikkoo välillä myös tyylisuunnan rajoja: Scandinavianmetal.info-sivuston "Circus Brimstone" kirjoitti, että "'As I Die' on Antestorille ehkä oikukas kappale, koska sen alku sopii paremmin power metaliin kuin mihinkään muuhun tyylilajiin."[37] Antestorin virallisella Facebook-sivulla nykyinen laulaja Ronny Hansen sanoo pitävänsä yhtyeen tyylilajina "extreme metalia", koska se on musiikillisesti ja sanoituksellisesti vähemmän rajoittava kuin termit black metal ja unblack metal. Seuraavat musiikkinäytteet havainnollistavat yhtyeen musiikkityylin kehitystä varhaisesta death-doom metalistaan viikinkimetalliin ja nykyaikaiseen black metaliin:

Antestorin sanoitusten aiheisiin kuuluvat toivo ja epätoivo, mutta sanat käsittelevät myös jäsenten henkilökohtaista kristillistä uskoa. Sen vuoksi monet metallimusiikin harrastajat vastustavat Antestorin luokittelua black metaliksi, sillä yhtyeen aiheet ovat usein black metalin oletettua ideologiaa vastaan.[36] Sanat ovat pääasiassa englannin kielellä. Myös norjalaiset tekstit ovat yhtyeelle harvinaisia, mutta The Return of the Black Death -albumilla suurin osa sanoituksista on norjaksi. Tällä albumilla vain osa sanoituksista on kirjattu kansilehteen; suorat viittaukset Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan poistettiin. Kappale "A Sovereign Fortress" käsittelee, esimerkiksi, kunnioitusta Jumalalle, joka suojelee ja tukee lyyristä minää syntymän jälkeen. Se on kuvattu sanoituksissa näin:

"Sorg" (suom. ahdinko, suru) sen sijaan käsittelee surua ja toivon etsimistä. Kappale painottuu synkeämpään kuvastoon, ja sanat eivät ole selkeästi kristillisiä mutteivat lopulta kielteisiäkään. Esimerkki norjan kielellä:

Toinen kappale, joka on myös synkeä, mutta käsittelee kristillistä aihetta, on "Ancient Prophecy" (suom. Muinainen ennustus). Sanoitukset kertovat, että ihminen on syntinen ja ettei kukaan voi paeta Jumalan tuomioistuinta. Kolmannella albumillaan Antestor käsittelee myös sellaisia ongelmia kuin itsemurhaa,[40] pelastuksen epäilyä[40] ja kuoleman kaipuuta.[41] Ne ovat harvinaisia aiheita kristilliselle yhtyeelle. Esimerkkinä albumin sanoituksista kappaleelta "Betrayed":

Lars Stokstad, Elements of Rock 2011

Robert Bordevik, Elements of Rock 2011

Antestor on kristillisissä metallipiireissä yksi harvoista yhtyeistä, jotka käyttävät black metalille taannoin yleisiä corpse paint -kasvomaskeja ulkonäössään ja valokuvissaan. Tämä näkyy esimerkiksi The Return of the Black Deathin kansilehden valokuvissa, joissa yhtye näyttäytyy viikinkipuvuissa sekä mustavalkoisissa kasvomaskeissa lumisessa Norjan vuoristomaisemassa. Toisinaan yhtye hyödyntää lavaesityksissään taideverta, tunnetuimpana esimerkkinä sessiobasisti Daniel Ravn Fufjordin (Frosthardr) esiintyminen Antestorin Bobfest 2004 -konsertissa.[10] Yhtye kertoo, että corpse paintien käyttö "on meille sama kuin näyttelijälle tai miimikolle kasvomaalauksen tekeminen. Yksi tapa ilmaista tiettyjä tunteita siitä taistelusta jota me käymme. Pääasia on kuitenkin keskittyä Jumalaan eikä taittaa peistä tällaisista sivuseikoista."[19]

• Martyrium  (1994)
• The Return of the Black Death  (1998)
• The Defeat of Satan  (2003)
• Det Tapte Liv EP  (2004)
• The Forsaken  (2005)
• Omen  (2012)

• The Defeat of Satan  (1991)
• Despair  (1993)

• Vrede (Ronny Hansen) – laulu
• Vemod (Lars Stokstad) – kitara
• Thor Georg Buer – basso
• Robert Bordevik – kitara
• Jo Henning Børven – rummut
• Nickolas Main Henriksen – koskettimet

• Jan Axel Blomberg (Hellhammer) – sessiorumpali
• Gard (Vegard Undal) – basso
• Martyr (Kjetil Molnes) – laulu
• Armoth (Svein Sander) – rummut
• Pilgrim (Erling Jørgensen) – kitara
• Erkebisp (Stig Rolfsen) – kitara
• Tom W. Holm Paulsen – rummut
• Sygmoon (Morten Sigmund Magerøy) – koskettimet
• Tony Kirkemo – rummut
• Ann-Mari Edvardsen – naislaulu
• Øyvind Hope (Crush Evil) – basso