Antero Rokka

Antti Rokka on yli 30-vuotias maanviljelijä Karjalankannakselta, jossa hänellä on vaimo ja kolme lasta. Alikersantti Rokka saapuu konekiväärikomppaniaan täydennyksenä syksyllä 1941 sotamies Suden kanssa. Toisin kuin muut hänen yksikössään Rokka ja Susi ovat jo vanhempia miehiä. Rokka oli mukana jo talvisodassa Kannaksen taisteluissa. Rokka osoittautuu erityisen kyvykkääksi taistelijaksi ja muun muassa ottaa vangiksi neuvostoliittolaisen kapteenin ja tuhoaa kokonaisen vihollisjoukkueen. Muodollista kuria kunnioittamaton Rokka joutuu lukuisiin kahnauksiin päällystön kanssa, erityisesti jyrkän ja pedantin komppanianpäällikön luutnantti, myöhemmin kapteeni ja majuri, Lammion kanssa. Toisaalta Rokka tulee hyvin toimeen vänrikki, myöhemmin luutnantti, Vilho Koskelan sekä vänrikki, myöhemmin luutnantti ja kapteeni, Kariluodon kanssa. Hän haavoittuu sodan loppuvaiheella, ja toimii ainakin sotamies Hauhian kouluttajana.

Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalankannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi.[1]

Suomalaisille Rokka on myös itsekunnioituksen ja pokkuroimattomuuden symboli. Hän sinuttelee kaikkia sotilasarvoon katsomatta eikä suostu sotilaalliseen kurinpalautukseen. Kapteeni Lammio ja vääpeli Sinkkonen epäonnistuvat kaikissa yrityksissään Rokan saamiseksi järjestykseen, kun taas majuri Sarastie tunnustaa hänen ylivoimaisuutensa. Kapteeni Baranovin sieppaamisesta Rokka saa 14 vuorokauden loman ja käy kotona katsomassa nuorinta poikaansa; toki myös muut konekiväärikomppanian miehet käyvät lomilla. Baranov puolestaan passitetaan kuulustelujen jälkeen Satakuntaan Köyliön vankileirille, josta syksyllä 1944 vapauduttuaan hän ehtisi vielä mukaan neuvostojoukkojen hyökkäykseen Berliiniin.[2] Kun sodan perääntymisvaiheessa kesällä 1944 kuullaan huhuja karkureiden ampumisesta, ne koskevat Rokkaan kaikkein eniten, koska hänen mielestään armeijaa ei johdeta uhkailemalla ja ampumalla omia.[3]

Veli Y. Pernaan mukaan Rokka on paitsi loistava soturi myös jatkuva purnari, joka vaarantaa toveriensa hengen nikkaroimalla lampunjalkaa vartiovuorollaan muiden nukkuessa. Rokka rikkoo määräyksiä ja katsoo olevansa sääntöjen yläpuolella. Hän jopa uhkaa surmateoilla, jos hänet yritettäisiin saada oikeuden eteen, vaikka tuolloinen laki määräsi laittomasta uhkauksesta kaksi vuotta vankeutta. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen soveltuvuuden kansallissankariksi.[4]

Tapio Hämäläinen Antero Rokan roolissa Pyynikin kesäteatterissa vuonna 1964.

Edvin Laineen ohjaamassa vuoden 1955 Tuntemattomassa sotilaassa Rokkaa esitti 35-vuotias[5] amatöörinäyttelijä Reino Tolvanen, jonka rooliin löysi Saara Ranin. Viipurissa syntyneen Tolvasen etu oli se, että hän oli hakijoista ainoa, joka osasi Karjalan murretta. Rokaksi oli ehdotettu myös muun muassa Lasse Pöystiä, Mikko Niskasta, Matti Varjoa, Uljas Kandolinia, Heimo Lepistöä, Leo Lastumäkeä, Pertti Pasasta sekä Tapio Hämäläistä, joka esitti Rokkaa Pyynikin kesäteatterissa.[6][7]

Rauni Mollbergin ohjaamassa vuoden 1985 Tuntemattomassa sotilaassa Rokkaa esitti 46-vuotias Paavo Liski.[8]

Aku Louhimiehen ohjaamassa vuoden 2017 Tuntemattomassa sotilaassa Rokkaa esitti 49-vuotias Eero Aho.[9] Hän oli elokuvan päähenkilö.

Kirjassaan Muistissa Väinö Linna vuodelta 2004 Linnan ystävä kirjailija Jaakko Syrjä kertoo Linnan sanoneen, että Rokan esikuva oli Linnan asetoveri, sittemmin Punkalaitumella pienviljelijänä toiminut Viljam Pylkäs. Syrjän mukaan Linna oli kertonut hänelle, että Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoista vain Koskela (esikuvana nilsiäläinen Einari Kokkonen) ja Rokka olivat sellaisenaan todellisen esikuvan mukaan kuvattuja. Muita hahmoja (kuten Kaarna) Linna on romaanin tarpeisiin muokannut edelleen käyttäen todellisten henkilöiden piirteitä vain aineksina.[10]

Tuntemattoman sotilaan kuuluisan kohtauksen, jossa Rokka tappaa noin 50 vihollista, esikuva oli Viljami Pylkkään konepistoolilla surmaamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä. Kirjassa Väinö Linna sijoitti tämän kohtauksen Goran kylässä lähellä Syväriä tammikuussa 1942 käydyn taistelun yhteyteen, mutta todellisuudessa se tapahtui vasta kolme kuukautta myöhemmin huhtikuussa ja oli vaarallisempi ja sotasuorituksena merkittävämpi kuin millaiseksi se on kuvattu romaanissa. Lisäksi todellinen tilanne oli luonteeltaan erilainen: kyseessä ei ollut neuvostoliittolaisten yritys saartaa suomalaiset, vaan vihollinen tuli hyökkäysmuodostelmassa. Yllätetyksi ei myöskään tullut vihollinen, vaan suomalaisten oma kenttävartio. Viljam Pylkäs osui paikalle sattumalta ja ratkaisi tilanteen omalla mutkattomalla tavallaan, kylmäverisellä, nopealla ja tarkalla tulituksella. Hän ei olisi kestänyt paikalla yksin kovin pitkään, mutta sai pidätellyksi vihollista niin kauan, että taempaa ehdittiin apuun.[11]

Väinö Linnan on myös sanottu lainanneen Antti Rokan nimen oikealta sotilaalta, inkerinsuomalaiselta Antti Rokalta, johon Linna olisi tutustunut sodan jälkeen, ja että kirjan Rokalla olisi myös oikean Rokan luonteenpiirteitä. Tästä Antti Rokasta on Risto Husa kirjoittanut kirjan Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka.[12] Väinö Linnan elämäkerran kirjoittaja Yrjö Varpio pitää näitä väitteitä "puhtaana fantasiana" ja sanoo Linnan itsensäkin ehtineen todeta ne moneen kertaan vääriksi.[13] Myös Jaakko Syrjän mukaan juuri Tuntemattoman sotilaan ilmestymistä seuranneet erilaiset spekuloinnit saivat Linnan paljastamaan Viljami Pylkkään Rokan todelliseksi esikuvaksi.[14] Toinen löydetty "oikea" Antti Rokka oli myllykoskelainen paperitehtaan työläinen, joka oli palvellut Linnan kanssa samassa komppaniassa, mutta ihmetteli itsekin, voisiko hän olla Rokan esikuva; häneltä Linna itse myöhemmin kertoi ottaneensa hahmolleen nimen.[13]

Antti Rokan nimeä käytti vielä myös kirjailija Aarne Haapakoski nimimerkkinään julkaistessaan vuonna 1955 novellikokoelman Kaikki eivät purnanneet; Yrjö Varpion mukaan kirja ”ei noussut keskinkertaisten sotakirjojen yläpuolelle”, vaikka myikin Tuntemattoman sotilaan vanavedessä hyvin.[13]

• Syrjä, Jaakko: Muistissa Väinö Linna 1. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29646-5.
• Viljam Pylkäs ja Kaarlo Nuorvala: Rokka, Kertomus konekiväärimiehen sodasta. Pohjola ja Kumpp, 1955.
• Petri Sarjanen: Tuntematon Rokka. Revontuli, 2000. ISBN 952-5170-17-9.
• Palmunen Einar: Shemenskin - Pertjärven taistelut. Karisto, 1966.
• Viljam Pylkkään kuva Gunwriters on the Webissä
• Suomalaiset sotasankarit sivustolla ehdokkaana numero 19 on Viljam Pylkäs
• Ylen Elävä arkisto: "Oikea" Rokka ja Tuntemattomat
• RITARIT & "Rokka" (Videotallenne) : tänään, tässä ja nyt Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. ^{[vanhentunut linkki]} Viljam Pylkkään haastattelu Pertjärven taistelusta DVD:llä 2004