Antependium

Antependium (suom. edessä riippuva) tarkoittaa etenkin läntisten kirkkojen alttarin etuosan peittävää paramenttia eli kirkkotekstiiliä.[1] Antependium on messukasukan ohella ollut kirkon keskeisin ja arvokkain tekstiili, ja niiden valmistamiseen on käytetty ajan parhaita ja arvokkaimpia materiaaleja.[2]

Ruotsalaisen Vissefjärdan kirkon alttari, jota koristaa antependium.

Alttarin etureunan koristaminen on peräisin keskiajalta. Vanhimmat tiedot antependiumeista ja alttariliinoista ovat 700-luvulta ja 800-luvulta on tietoja alttareista, joiden etusivu oli koristeltu reliefimäisin puu-, metalli- tai norsunluukoristeluin.[2] Kun kirkon alttari sijoitettiin kuorin itäseinään, kehittyi 1200-luvulta alkaen edelleen tapa koristaa alttarin etuseinä puuveistoksin tai -leikkauksin tai metallisin korkokuvin (antemensale). Myöhemmin sen korvasi alttarin koko etuseinän peittävä kangas (antependium). Alttaripöydän liinan ja antependiumin saumaa peittämään käytetään usein pitsiliinaa.[3][4]

St. Paulin kirkon antependium (Leipzig, Saksa)

Joissakin kirkoissa antependiumin asemasta alttarin etureunaa koristaa kapea reunusvaate alttarin yläreunassa (superfrontale)[5]. Reunusvaatetta voidaan käyttää, jos antependium on yksivärinen tai koristeeton tai jos alttaripöydän muoto ja materiaali edellyttävät sitä.[6]

Antependiumin ja alttarin reunusvaatteen käytössä seurataan kirkkovuoden värejä (liturgiset värit). Antependium koristellaan yleensä keskeisin kristillisin symbolein, usein ehtoolliseen liittyvin kuvioin.[4] Kirkon messukasukka, antependium ja saarnastuolin liina muodostavat usein sarjan, joka on valmistettu samasta materiaalista ja koristeltu samantapaisesti.[7]

Lähteet
  1. Antependium evl.fi. Viitattu 30. 8.2020.
  2. Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 14. Julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
  3. Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 47. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0. (ruotsiksi)
  4. Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 160. Mitt i församlingen 1994:8. Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370. (ruotsiksi)
  5. Tauno Sarantola, Pentti Lempiäinen, Päikki Priha, Mirja Fröberg: Kirkkotekstiilit, s. 17. Kirjaneliö, 1988. ISBN 951-600-748-1.
  6. Inger Estham: Kyrkliga textilier arv, utveckling och vård, s. 40. Verbum/Studiebokförlaget, 1976. (ruotsiksi)
  7. Gunnel Berggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 50. Verbum Förlag, 2002. ISBN 91-526-2811-6. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.