Antakya

Pääartikkeli: Antiokia

Antiokia oli yksi useista Seleukidien dynastian hallitsija Seleukos I Nikatorin noin vuonna 300 eaa. perustamista uusista kaupungeista. Uusien kaupunkien tarkoitus oli vahvistaa Seleukidien otetta alueista Syyriassa ja alkuperäisen nimensä kaupunki sai Nikatorin isän Antiokhoksen mukaan. Nikatorin poika Antiokhos I Soter teki kaupungista Seleukidien pääkaupungin, jona se säilyi kunnes Pompeius valloitti sen Rooman valtakunnalle vuonna 64 eaa. Kaupunki kukoisti roomalaisten alaisuudessa Syyrian ja itäisen Rooman valtakunnan hallinnollisena keskuksena. Ensimmäisen vuosisadan puolivälissä kaupungissa asui arviolta 300 000–500 000 henkilöä. Sittemmin kaupunki oli tärkeä varhaisen kristinuskon keskus. Esimerkiksi Pietari, Paavali ja Barnabas viettivät suuren osan elämästään Antiokiassa.[3]

Antakya vuonna 1808.

Arabipaimentolaiset valloittivat Antiokian vuosina 637–638, johon mennessä useat eri katastrofit kuten maanjäristykset olivat vähentäneet kaupungin merkitystä huomattavasti. Arabit nimesivät kaupungin Antakiyaksi ja alueen strateginen ja taloudellinen merkitys muuttui. Muslimivaltakunnat keskittyivät pikemminkin Syyrian sisäosiin, Iraniin kuin Välimeren rannikkoon. Lisäksi kaupungin sijainti uudella rajavyöhykkeellä teki sen alttiiksi jatkuville hyökkäyksille. Bysantin valtakunta valloitti kaupungin ja piti sitä hallussaan vuosina 969–1084 ja ristiretkeläiset vuosina 1098–1268. Samaan aikaan Aleppo peri Antakyan entisen aseman alueen taloudellisena keskuksena kauppareittien siirtyessä turvallisempaan sisämaahan. Mamelukit hallitsivat kaupunkia vuosina 1268–1517 ja heitä seurasi Osmanien valtakunta vuoteen 1918 saakka. Osmanien valtakunnassa Antakya muodosti vain pienen alueellisen hallinnon keskuksen. Kaupunki oli oma piirikuntansa (qadha) Aleppon maakunnassa (sanjak, myöhemmin vilayet). Maanjäristykset tekivät lopulta Orontesjoen purjehduskelvottomaksi ja alueen pääasialliseksi satamaksi nousi Antakyan sijaan İskenderun.[3]

Pyhän Pietarin kirkko Antakyassa on Syyrian ortodoksisen yhteisön pyhin paikka heti Jerusalemin jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ympärysvallat loivat Alexandrettan sanjakin. Vuonna 1935 Antakya oli sanjakin suurin kaupunki ja asukkaita siellä oli noin 34 000. Noin 58 % kaupungin asukkaista oli etnisiä turkkilaisia, mikkä oli enemmän kuin etnisesti monimuotoisen alueen muissa kaupungeissa. Kaupungista tuli turkkilaisen kansallismielisyyden keskus alueella, jonka asema ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli epäselvä. Kesällä 1938 turkkilainen väestö julisti alueen itsenäiseksi Hatayn tasavallaksi, joka liitettiin seuraavana vuonna Turkkiin. Osana Turkkia Antakya on jälleen kohonnut alueellisen keskuksen asemaan. Kaupunki on hyötynyt esimerkiksi sen lähialueiden elpyneestä maataloudesta alueen maanjäristysten luomien soiden kuivattamisen jälkeen. Tätä kautta kaupunkiin on syntynyt maataloustuotteiden jalostuksen teollisuutta. Kaupunki on myös kaupan keskus lähialueen asukkaille.[3]