Ansiotuloverotus

Ansiotulo on Suomen henkilöverotuksen käsite. Tulot jaetaan verotuksessa kahteen tulolajiin, joita ovat ansiotulo ja pääomatulo. Ansiotuloa ovat kaikki ne tulot, jotka eivät ole pääomatuloa. Ansiotuloa ovat muun muassa palkka ja eläke sekä eräät etuudet ja korvaukset. Myös yrityksestä saatu tulo voi olla ansiotuloa.[1]

Ansiotulo ei ole sama asia kuin palkka tai palkkatulo. Palkansaajan ansiotuloon sisältyvät peruspalkka ja kaikki mahdolliset palkan lisät (vuorolisät, lomarahat, bonukset jne.) sekä myös kaikki muut tulot, jotka eivät ole pääomatuloa.^lähde?

Ansiotuloista maksetaan Suomessa tuloveroa kolmelle eri veronsaajalle:^lähde?

• Valtiolle maksetaan progressiivisen veroasteikon mukainen tulovero.
• Kunnallisvero maksetaan kotikunnalle kunnan veroprosentin mukaisena tasaverona.
• Kirkollisvero maksetaan seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, jos verovelvollinen kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon.

Kokonaisuutena ottaen ansiotuloverotus on Suomessa progressiivista. Progressiivisuus tarkoittaa sitä, että ansiotulojen kasvaessa myös veroprosentti kasvaa. Progressiivinen verotus on tavallista muissakin maissa. Osa ansiotuloista on verovapaata. Verovapaita ovat muun muassa eräät sosiaalietuudet, avustukset ja palkkiot.^lähde?

Ansiotulon valtionverotus tapahtuu progressiivisen veroasteikon mukaisesti; vuonna 2015 alin marginaaliveroprosentti on 0 ja korkein 31,75.[2]

Kunnallisveron ja kirkollisveron prosentit ovat kaikille samat tuloista riippumatta, mutta prosentti vaihtelee kunnittain ja seurakunnittain. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti 2015 on 19,84 ja kirkollisveroprosentti 1,43.[3]

Ansiotulojen verotus on nettoverotusta, jossa bruttotuloista tehdään verovähennyksiä.^lähde?

Puhdas ansiotulo saadaan, kun ansiotuloista vähennetään luonnolliset vähennykset. Luonnollisia vähennyksiä ovat tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Näiksi luetaan muun muassa ammattikirjallisuuden hankkiminen, työttömyyskassamaksut ja ay-jäsenmaksut. Vähennyksiksi eivät käy elantomenot, joita ovat muun muassa asunnon vuokra ja kodin- ja lastenhoitoon liittyvät menot.[4]

Verotettavan tulon laskemiseksi puhtaasta ansiotulosta tehdään vielä eräitä lisävähennyksiä. Valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa on omat vähennyksensä. Lisäksi saadaan vähentää aiempien verovuosien vahvistetut ansiotulolajin tappiot, jos tällaisia tappioita on syntynyt. Näiden vähennysten jälkeen on saatu valtionverotuksen verotettava ansiotulo ja kunnallisverotuksen verotettava tulo, jotka voivat olla erisuuruiset.[5]

Ansiotulojen yhteismäärä oli Suomessa 113 miljardia euroa vuonna 2011. Ansiotuloa kertyi 4,5 miljoonalle henkilölle. Kaksi kolmasosaa ansiotuloista oli palkkatuloja ja runsas viidennes eläketuloja. Pieni osuus ansiotuloista tuli työttömyyskorvauksista ja sosiaalietuuksista. Palkkatuloja sai 2,8 miljoonaa ja eläketuloja 1,6 miljoonaa henkilöä. Keskimääräinen ansiotulo oli 25 074 euroa vuodessa ja palkkaa saaneilla keskipalkka päätoimesta 28 304 euroa.[6]

Eniten ansaitsevat 10 prosenttia maksavat 70 prosenttia ansiotuloveroista, ja yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat 20 prosenttia maksavat 96 prosenttia ansiotuloveroista. Valtion ansiotuloveroista yli 100 000 euroa ansaitsevat 1,5 prosenttia eli 65 000 suomalaista maksavat lähes 40 prosenttia. Kun Sipilän hallitus poisti yleisradioveron pienituloisimmilta vuosina 2016 ja 2018, esimerkiksi Helsingissä tuloveroa lainkaan maksamattomien tulonsaajien määrä kahdeksankertaistui 68 000 henkeen.[7][8]

Teemu Muhosen ja Jari Hanskan mukaan Suomessa on jouduttu keventämään ansiotulojen verotusta, koska eläkemaksuja on nostettu.[9]

• Tulovero
• Pääomatulovero
• Solidaarisuusvero
• Verovähennys
• Ennakonpidätys