Annikki Järvinen

Järvinen syntyi suunnittelija Lauri Leinon ja opettaja Hilkka Annikki Huhtalan perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1963 on professori Pertti Järvinen. Ylioppilaaksi Annikki Järvinen tuli Tampereen tyttölyseosta 1962 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1967 ja filosofian lisensiaatiksi 1970 Tampereen yliopistosta, jossa hän väitteli filosofian tohtoriksi 1985.

Järvinen työskenteli vuosina 1968–2004 Tampereen yliopistossa, ensin Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksella korkeakoulupedagogiikan tutkimusassistenttina vuosina 1968–1971, lääketieteellisessä tiedekunnassa suunnittelijana ja terveydenhuollon lehtorina 1971–1989, kasvatustieteiden tiedekunnassa kasvatustieteen vs. apulaisprofessorina 1991–1992, aikuiskasvatuksen apulaisprofessorina 1996–1998 ja professorina 1998–2004. Järvinen ohjasi 17 väitöskirjaa vuosina 1998–2006. Järvinen toimi myös opetusministeriön lääketieteellisen tutkinnonuudistuksen ohjaus- ja seurantaryhmän suunnittelijana sekä korkeakoulupedagogisen koulutuksen suunnittelutoimikunnan suunnittelijana oman toimensa ohella 1970–1980-luvuilla. Hän toimi Jyväskylän yliopiston korkeakoulututkimuksen osastonjohtajana vuosina 1989–1991.[1]

Järvinen toimi Tampereen yliopiston hallituksen jäsenenä ja laitosjohtajana, ja hän on osallistunut useisiin hankkeisiin, työryhmiin ja toimikuntiin. Annikki Järvinen organisoi kolme kansainvälistä konferenssia Tampereella 1998–2003. Hänet palkittiin parhaana kongressijärjestäjänä vuonna 2003.[1]

Aikuiskasvatuksen kilta ry. valitsi Järvisen vuoden 2005 aikuiskouluttajaksi.[2] Hän jäi samana vuonna eläkkeelle.[3]

Laajamittainen korkeakoulupedagogiikan edistämistyö alkoi Suomen yliopistoissa 1970-luvulla. Sen yhtenä tuotoksena oli Korkeakoulupedagogisen koulutuksen suunnittelutoimikunnan komiteanmietintö vuonna 1979. Maan ensimmäinen korkeakoulupedagogiikan tutkimusassistentuuri perustettiin Tampereen yliopistoon. Tehtävään valittiin syksyllä 1967 vastavalmistunut psykologi Annikki Järvinen. Hän perusti avukseen korkeakoulupedagogisen työryhmän eli kope-työryhmän, joka on toiminut 1980-luvun alusta asti ja jossa on ollut jäseniä kaikista tiedekunnista. Lääketieteellisessä tiedekunnassa saatiin kehitettyä moderni opetussuunnitelma, joka oli nykyisen ongelmaperustaisen opetussuunnitelman alku. Järvinen toimi tämän jälkeen opetusministeriön lääketieteen opintojen suunnittelutoimikunnan suunnittelijana ja sihteerinä, ja hänellä oli myös valtakunnallisia koulutustehtäviä. Vuosina 1989–1991 Järvinen toimi Jyväskylän yliopiston korkeakoulututkimuksen osaston johtajana. Tämän jälkeen hän palasi Tampereelle ja järjesti siellä korkeakouluopetuksen ensimmäisen kansainvälisen laadunarvioinnin konferenssin 1995. Järvisen tutkimusteemat suuntautuivat 1990-luvun kuluessa vielä vahvemmin aikuisopiskelijoihin ja työelämään, ja näiden teemojen parissa hän työskenteli eläköitymiseensä saakka.[3]