Anna Wiik

Äidinkielenään ruotsia puhunut Wiik syntyi poliisi Karl Gustaf Forsströmin perheeseen. Vuonna 1907 Wiik liittyi Helsingfors Socialdemokratiska Ungdomsklubbiin, jonka parissa hän teki muun muassa kiertävää nuorisotyötä. Wiik kirjoitetti ylioppilaaksi vuonna 1915, jonka jälkeen hän työskenteli senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan ekspeditöörin apulaisena. Lisäksi Wiiki opiskeli Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston kursseilla, toimi luennoitsijana ja kouluttajana suomenruotsalaisissa työväenyhdistyksissä sekä työskenteli sosialidemokraattisen puolueen arkistossa.[2][3][4]

Sisällissodan aikana Wiik toimi avustajana kansanvaltuuskunnan julkaiseman Arbetarnas Notisblad -lehden toimituksessa sekä opettajana Ratakadun kansakoulussa. Hän kuului myös punaisten nimittämän Helsingin ruotsinkielisten kansakoulujen johtokuntaan. Wiik vangittiin toukokuun lopussa ja syyskuussa hän sai 4 vuoden vankeustuomion avunannosta valtiopetokseen.[2] Wiik suoritti tuomiotaan Helsingin lääninvankila, mutta hänet armahdettiin ehdonalaiseen vielä samana syksynä.[4]

Vapautumisensa jälkeen Wiik aloitti marraskuussa Työväen Arkiston assistenttina sitä johtaneen tulevan puolisonsa K. H. Wiikin palkkaamana. Varsinaisen toimeentulonsa Anna Wiik sai kuitenkin työstään Finlands Svenska Arbetarförbundin toimitsijana ja sivistysjaoston sihteerinä, koska molemmat hoitivat Työväen Arkistoa luottamustehtävänä. Pariskunta solmi avioliiton 1925, jonka jälkeen Anna Wiik seurasi aviomiestään Työväen Arkiston hoitajana, tämän tultua valituksi SDP:n puoluesihteeriksi vuoden 1926 puoluekokouksessa. Hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja, jolle maksettiin työstään myös palkkaa.[3][4]

Anna Wiik toimi Työväen Arkiston hoitajana aina vuoteen 1941 saakka, jolloin hänet erotettiin poliittisin perustein, vaikka viralliseksi syyksi kirjattiinkin väärinkäytökset. Syynä oli K. H. Wiikin päätyminen SDP:n sisäiseen oppositioon, eli ns. kuutosiin. Samalla myös Anna Wiik jätti puolueen ja kaikki siihen liittyvät järjestötehtävänsä. Hän oli erittäin katkera, koska oli kehittänyt arkistoa antaumuksella yli 22 vuoden ajan ja kartuttanut sen kokoelmia myös omilla varoillaan. Jatkosodan aikana K. H. Wiik joutui poliittisista syistä vankilaan ja työttömänä ollut Anna joutui elättämään itsensä säästöillään. K. H. Wiik puolestaan menetti vankilavuosien aikana terveytensä ja kuoli vuonna 1946.[4]

Sodan jälkeen vuosina 1946–1948 Wiik oli mukana perustamassa SKP:n arkistoa, josta myöhemmin kehittyi Kansan Arkisto. Aloite SKP:n oman arkiston muodostamiseen tuli Raoul Palmgrenilta, joka valitsi tehtävään ammattitaitoiseksi tietämänsä Wiikin. Hän käytti arkiston kokoamisessa hyväkseen Työväen Arkiston aikana syntynyttä laajaa kontaktiverkostoaan, joka ulottui myös muihin Pohjoismaihin. Arkiston järjestämisen Wiik teki Työväen Arkistoon yhdessä aviomiehensä kanssa kehittämän luokituksen mukaisesti. Saatuaan Kansan Arkiston pohjan valmiiksi keväällä 1948, Wiik erosi tehtävästään ja suoritti sen jälkeen 1950-luvulla vielä joitakin yliopisto-opintoja.[5]