Anna Liisa

Anna Liisa on Minna Canthin näytelmä vuodelta 1895. Se sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa, ja sitä on sen jälkeen esitetty toistuvasti eri teattereissa.

Canthin toinen murhenäytelmä käsittelee lapsenmurhaa, jonka Anna Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja kuuliaisjuhlassaan paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa. Anna Liisa on Canthin viimeinen näytelmä.

Syyllisyystematiikan osalta Anna Liisassa tuntuu olevan dostojevskiläistä sovitustematiikkaa: lapsenmurhaan syyllistyneen naisen, Anna Liisan, arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Näytelmää lukeva huomaa kuitenkin, että lapsen isä Mikko pääsee kaikesta helpolla. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.

Näytelmä sisältää nykyäänkin ajankohtaisia aiheita, kuten moraalisia ja yhteiskunnallisia rajoja, ja niiden rikkomista, sekä oman totuuden kohtaamista sosiaalisten paineiden keskellä.

Näytelmästä on tehty myös useita elokuvia (kaksi äänielokuvaa ja kaksi mykkäelokuvaa), ja Veli-Matti Puumala on säveltänyt näytelmän pohjalta oopperan Anna Liisa, joka on myös levytetty (Ondine 2015).