Anna Karenina

Anna Karenina (ven. А́нна Каре́нина) on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin romaani, joka julkaistiin osissa vuosina 1875–1877. Kirja kertoo kahdesta romanssista: ensinnäkin Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisen lemmentarinan ja toiseksi Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisemman tarinan. Teemana voidaan nähdä juuri ne kaksi Platonin määrittelemää rakkauden muotoa, joihin Levin jo alun keskustelussa Oblonskin kanssa viittaa. Kirja sijoittuu Pietarin ylhäisiin seurapiireihin, ja rivien välistä voidaan lukea yläluokan valheelliseen elämään kohdistuvaa arvostelua. Kirjan pohjalta on tehty toistakymmentä elokuvaa tai televisiosarjaa sekä teatteri-, ooppera- ja balettisovituksia.

Anna Karenina
Анна Каренина
Alkuperäisteos
Kirjailija Leo Tolstoi
Kieli venäjä
Julkaistu 1875–1877
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juonitiivistelmä

Teoksen päähenkilöitä
  • Anna Arkadjevna Karenina – kirjan päähenkilö, Stepanin sisar
  • Stepan Arkadjevitš Oblonski (”Stiva”) – Dollyn aviomies ja Annan veli
  • Darja Aleksandrovna (”Dolly”) – Kittyn sisar, Annan käly ja hyvä ystävä
  • Aleksei Aleksandrovitš Karenin – Annan aviomies
  • Konstantin Dmitrijevitš Levin (”Kostja”) – Stepanin ystävä, Kitty Štšerbatskajan aviomies ja yksi teoksen keskushenkilöistä.
  • Nikolai Levin – Konstantinin veli, perheen musta lammas
  • Katerina Aleksandrovna Štšerbatskaja (”Kitty”) – Dollyn sisko ja Konstantinin vaimo.
  • Kreivi Aleksei Kirillovitš Vronski – Annan rakastaja
  • Kreivitär Lidia Ivanovna

Tarina

Tarinan alkaessa Anna Karenina saapuu vierailulle veljensä luokse, joka on riitaantunut vaimonsa kanssa uskottomuudestaan. Moskovaan ovat saapuneet samaan aikaan myös Konstantin Dmitrijevitš Levin ja kreivi Aleksei Kirillovitš Vronski. Vronski on osoittanut paljon huomiota Dollyn siskolle Kittylle, joka olettaa hänen tanssivan kanssaan tulevissa tanssiaisissa. Levinin kosiessa Kittyä tämä kieltäytyy, koska uskoo Vronskin rakastuneen häneen.

Tanssiaisissa Vronski tanssii Annan kanssa eikä huomaakaan Kittyä. Kittyn sydän murtuu, kun hän ymmärtää, ettei Vronski olekaan rakastunut häneen. Naimisissa oleva Anna järkyttyy Vronskilta saamastaan huomiosta ja päättää palata heti Pietariin. Vronski matkustaa samalla junalla ja tunnustaa rakastavansa Annaa. Anna kieltäytyy uskomasta Vronskia, mutta on syvästi liikuttunut.

H. Manizerin Anna Karenina

Anna palaa miehensä Aleksei Aleksandrovitš Kareninin ja poikansa luokse Pietariin. Karenin varoittaa Annaa kiinnittämästä turhan paljon Vronskin huomiota itseensä. Karenin on huolissaan Annaa koskevista juoruista, vaikka uskookin Annan olevan hänelle uskollinen. Annan mennessä ratsastuskilpailuihin miehensä kanssa Karenin huomaa vaimonsa ilmeen Vronskin hevosen kaatuessa. Karenin kertoo Annalle tämän reaktion olevan sopimaton. Tunnontuskissaan Anna tunnustaa suhteensa miehelleen, jolloin Karenin pyytää häntä lopettamaan suhteen. Sitä Anna ei kuitenkaan halua tehdä.

Maatilalleen palannut Levin päättää jälleen vierailla kaupungissa Dollyn luona ja ymmärtää miksi Kitty torjui hänet. Puhuttuaan Dollyn kanssa hän päättää unohtaa Kittyn. Nähdessään tämän silmäykseltä hän ymmärtää rakastavansa Kittyä yhä ja päättää kosia tätä jälleen. Kitty suostuu ja pian he avioituvat ja aloittavat yhteisen elämän Levinin maatilalla.

Karenin ei halua avioeroa ja uhkaa, ettei Anna saa ikinä enää nähdä poikaansa, ellei katkaise suhdettaan Vronskiin. Anna kuitenkin jatkaa suhdettaan Vronskiin. Karenin kokee tilanteen sietämättömänä ja ottaa yhteyttä lakimieheen, jolle antaa vaimonsa kirjeitä todisteena Annan uskottomuudesta. Annan veli kuitenkin vastustaa Kareninin tekoa ja pyytää häntä puhumaan ensin Dollylle. Dolly ei onnistu kääntämään Kareninin päätä, mutta Karenin muuttaa suunnitelmiaan kuullessaan, että Anna on melkein kuolemaisillaan vaikeaan synnytykseen. Anna pyytää mieheltään synninpäästöä ja Karenin antaa anteeksi Annalle ja Vronskille. Anna synnyttää tyttären ja lopulta toipuu. Vaikka Karenin on antanut Annalle anteeksi, Anna ei enää halua asua hänen kanssaan ja lähtee Vronskin kanssa matkustelemaan Eurooppaan.

Levin saa tietää, että hänen veljensä Nikolai on sairas, ja päättää lähteä hänen tuekseen. Kitty haluaa tulla mukaan, mitä Levin aluksi yrittää estellä. Hän ei halua Kittyn olevan tekemisissä veljensä kaltaisten ihmisten kanssa, mutta Kitty vakuuttaa hänet. Kittystä on suuri apu Levinin veljen hoidossa, mutta Kittyn terveydentila alkaa yllättäen huonota ja matkan lopussa Nikolain lääkäri kertoo Kittyn olevan raskaana.

Euroopassa Anna ja Vronski yrittävät luoda uusia suhteita. Anna on tyytyväinen elämäänsä Vronskin kanssa, kun taas Vronski tuntee olonsa ikäväksi ilman ystäviään. Kyllästyneisyys tarttuu Annaan ja he päättävät palata Venäjälle. Pietarissa Vronski löytää uusia ystäviä, kun taas Anna ei enää ystävysty kenenkään kanssa. Pikku hiljaa Anna alkaa epäillä ettei Vronski enää rakasta häntä. Dolly vierailee Annan luona ja huomaa, että suhde Vronskin kanssa ei olekaan niin onnellinen. Vronski vaatii, että Anna jättää miehensä lopullisesti ja nai Vronskin. Anna ajautuu riitoihin kälynsä kanssa ja alkaa epäillä rakastajansa uskollisuutta. Samoihin aikoihin Kitty synnyttää poikavauvan ja vaimonsa puolesta kuollakseen pelännyt Levin on riemuissaan, kun sekä vauva että äiti selviävät.

Anna, joka on tottunut olemaan ihailun kohteena, ei ymmärrä miksei hän enää viehätä Vronskia. Annan jatkuva mustasukkaisuus ja katkeruus johtavat riitoihin Vronskin kanssa. Samanaikaisesti Lidia Ivanovna pyytää Kareninia viivästyttämään avioeropäätöstä. Annan turhautuneisuus kasvaa ja hän uskoo suhteensa Vronskiin olevan ohitse. Anna lähtee rakastajansa luota ja päätyy juna-asemalle, jossa hän alkaa miettiä kuinka helppoa olisikaan päättää kaikki...[1]

Teoksen tulkintaa

Filosofi Lev Šestov pyrkii osoittamaan, että Tolstoi on kirjoittanut romaanin moraliteetiksi, jossa teoksen muutamien henkilöhahmojen toiminta tuomitaan. Kritiikin kohteena ovat erityisesti Oblonski, Vronski ja Koznyšev, koska he pyrkivät kaikessa tyhjänpäiväisyyteen. Myös Anna itse on tehnyt syntiä ja siksi hänen on saatava rangaistus. Tolstoi on kuitenkin kirjoittanut heidän luonnekuvauksensa niin, että heidän syntisyytensä tulee esille vain paikka paikoin. Levin taas on kirjailijan alter ego, joka pyrkii nuorena miehenä kaikessa toiminnassaan tekemään hyvää. Perheen perustettuaan hän kuitenkin asettaa tavoitteeksi onnen. Vasta tämä muutos tekee hänen elämästään hyvää.[2]

Suomennoksia
  • Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut Eino Kalima (1910–1911). Suomennoksen tarkistanut Arja Pikkupeura. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32005-1.
  • Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino (1961). Otava, 1991. ISBN 951-1-11630-4.
  • Anna Karenina. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Lea Pyykkö (1979). Karisto, 2007. ISBN 951-23-4194-8.

Versioita

Anna Kareninasta on tehty lukuisa elokuvia, televisiosarjoja, oopperoita, baletteja, näytelmiä ja musikaaleja.

Elokuvia

Lähteet
  1. Anna Karenina I & II. (Anna Karenina, 1877.) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Otava, 1991. ISBN 951-1-11630-4.
  2. Šestov, Lev: Tolstoin ja Nietschen käsitys hyvästä : Filosofiaa ja saarnaa, s. 17–24, 26–27. Venäjänkielinen alkuteos vuodelta 1900. Suomentanut Mari Miettinen. Tampere: niin & näin, 2019. ISBN 978-952-7189-45-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.