Anna-Lena Laurén
Anna-Lena Laurén (s. 4. huhtikuuta 1976 Parainen[1]) on suomenruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin Venäjän-kirjeenvaihtaja.[2]
| Anna-Lena Laurén | |
|---|---|
 Anna-Lena Laurén Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. huhtikuuta 1976 Parainen, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | toimittaja ja kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Palkinnot | |
|
Vuoden journalisti (2021) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ura
Laurén työskenteli vuoteen 2006 saakka Hufvudstadsbladetin politiikan toimittajana ja Svenska Dagbladetin Helsingin-kirjeenvaihtajana. Sen jälkeen hän toimi Yleisradion ruotsinkielisen uutistoiminnan kirjeenvaihtajana Moskovassa vuosina 2006–2010.[2] Keväällä 2010 Laurén palasi Suomeen ja Hufvudstadsbladetin palvelukseen mutta siirtyi vuonna 2011 Moskovaan Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtajaksi.[3] Nykyään hän asuu Pietarissa tyttärensä kanssa.[1]
Laurén on opiskellut valtiotieteitä, kirjallisuutta ja venäjää Åbo Akademissa.[2]
Suomennettuja teoksia
- Hulluja nuo venäläiset. Suomentanut Laura Beck. Teos 2009.
- Vuorilla ei ole herroja. Suomentanut Laura Jänisniemi. Teos 2009.
- Sitten saavuin Moskovaan. Suomentanut Elina Uotila. Teos 2010.
- Kuinka kallis vapaus. Teos 2013.
- Ukraina – rajamaa. Teos 2015.
- Samettidiktatuuri: Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä. Teos & Förlaget 2021.
Palkintoja ja huomionosoituksia
- Suomenruotsalaisen journalismin Topelius-palkinto 2003[2]
- Svenska litteratursällskapet i Finland, Hedvig Lovisa Falckens testamentsfond 2009
- Vuoden matkakirja 2009 teoksesta Vuorilla ei ole herroja[2]
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2010[2]
- Vuoden Kellokas 2012[4]
- Suomen Kuvalehden journalistipalkinto 2013[5]
- Ruotsalaisen Publicistklubbenin Guldpennan-palkinto 2015[6]
- Vuoden journalisti 2021[7]
- Årets stilist 2021[8]
- Jan Olof Olssonin muistopalkinto 2022[9]
- Tom Alandhin kertojapalkinto 2022[10]
- J. A. Selanderin palkinto 2023[11]
Lähteet
- Sirén, Bille: I Pargas får Anna-Lena Laurén balsam för själen. Hufvudstadsbladet, 23.6.2022, s. 18–20. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 24.6.2022.
- Anna-Lena Laurén Teos. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 28.11.2013.
- Laurén återvänder till Hbl 5.5.2009. Svenska Yle. Viitattu 28.11.2013. (ruotsiksi)
- Anna-Lena Laurén on vuoden 2012 Kellokas 21.2.2013. Kansan Uutiset. Viitattu 4.6.2019.
- Anna-Lena Laurénille SK:n journalistipalkinto Yle Uutiset. 27.11.2013. Viitattu 30.10.2014.
- Kraemer, Maria von: Anna-Lena Laurén får Publicistklubbens Guldpenna 3.12.2015. Svenska Yle.
- Bjon, Sylvia: HBL-journalisten Anna-Lena Laurén är Årets journalist. Hufvudstadsbladet, 11.3.2021, s. 25. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2021.
- HBL:s korrespondent Anna-Lena Laurén är årets stilist i Sverige. Hufvudstadsbladet, 26.5.2021, s. 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2021.
- Anna-Lena Laurén får svenskt pris. Hufvudstadsbladet 7.3.2022.
- Lindström, Annica: HBL:s Anna-Lena Laurén får svenskt berättarpris. Hufvudstadsbladet, 22.4.2022, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
- Korkman, Anna: Anna-Lena Laurén tilldelas det svenska Selanderpriset. Hufvudstadsbladet, 4.1.2023. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Anna-Lena Laurén Schildts & Söderströms Litteratur. Viitattu 4.6.2019 (ruotsiksi).
- Toivonen, Seppo: Anna-Lena Laurén kirjoitti teoksen Kaukasiasta ja sen kansoista Kirjastokaista. 23.10.2009. Viitattu 4.6.2019. Video.
- Anna-Lena Laurén älskar och uthärdar livet i Moskva (Laurénin blogi Hufvudstadsbladetin sivuilla.) Moskvabloggen. Viitattu 4.6.2019. (ruotsiksi)
- Laurén, Anna-Lena hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.