Ankoù

Ankoù on kuoleman henkilöitymä bretonien kansanperinteessä. Sana on bretonin kieltä, ja sillä on sama alkuperä kuolemaan viittaavien kymrin sanan angau ja muinaisiirin sanan écae kanssa.

Ankoù kuvattuna seinäpatsaassa Ranskassa.

Ankoù kuvataan usein viikatemiehen tapaan luurankona kantamassa viikatetta, tai pitkänä, hoikkana ja valkohiuksisena miehenä mustissa vaatteissa. Häneen liitetään usein myös kärryt, karrigell an Ankoù, jonka narisevan äänen bretonit uskoivat voivansa kuulla öisin. Joissakin Bretagnen osissa uskottiin myös, että vuoden viimeisenä päivänä kuollut henkilö toimi Ankoùn apulaisena (mevel an Ankoù). Hahmo esiintyy useissa bretagnelaisissa kirjallisissa teoksissa 1500-luvulta alkaen.[1]