Anita O’Day

Anita O’Day (oikeasti Anita Belle Colton, 18. lokakuuta 1919 Chicago, Yhdysvallat – 23. marraskuuta 2006 Los Angeles Kalifornia Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jazzlaulaja.

Anita O'Day vuonna 2005

Ilman varsinaista laulajan koulutusta uransa 15-vuotiaana 1934 aloittanut O’Day teki läpimurtonsa 1941 liittyessään Gene Krupan orkesteriin, vaikka hän oli jo sitä ennen saanut mainetta chicagolaisilla klubeilla. Krupan kanssa hän levytti 34 laulua. Yhteistyön vuodet Gene Krupan kanssa vuodesta 1941 alkaen ja vuodet 1955–1962 olivat ammatillisesti hyvää aikaa. 1940-luvun puolivälin jälkeinen aika oli alaspäin menoa paitsi ammatillisesti myös muuten, sillä hänen huumeongelmansa tulivat julki 1947. Ammatillinen nousu alkoi taas ennen vuosikymmenen vaihdetta. Musiikillisesti parasta aikaa olivat kuitenkin vuodet 1955–1962. Noina vuosina hän levytti Vervelle seitsemäntoista albumia, joista ensimmäinen oli This is Anita.

Hänet huomattiin paitsi laulajana, myös muuten poikkeuksellisen asenteensa vuoksi: hän ei suostunut perinteiseen naislaulajan rooliin perinteisine esiintymisasuineen, vaan käytti samanlaisia vaatteita kuin muu orkesteri. Vuosien mittaan hän esiintyi ajoittain suurten jazzorkestereiden kanssa mutta teki välillä pitkiä aikoja myös soolouraa. O’Dayn ihanteita ja esikuvia laulajana olivat varsinkin Martha Raye mutta myös Mildred Bailey, Ella Fitzgerald ja Billie Holiday. Viimeinen albumi Indestructible! ilmestyi 2006. Sitä ennen hän oli pitänyt 13 vuoden levytystauon. Albumia ei pidetä erityisen korkeatasoisena.

Robbie Cavolinan ja Ian McCruddenin ohjaama dokumenttielokuva Anita O’Day: The Life of A Jazz Singer tuli ensi-iltaan 2007.

Huumeet ja alkoholi aiheuttivat O’Dayn elämässä toistuvia ongelmia, ja hän kertoi niistä avoimesti muistelmissaan High Times, Hard Times. Vuonna 1967 hän oli vähällä kuolla yliannostukseen. Huumeet hän jätti, mutta kokonaan ilman päihteitä hän eli vasta elämänsä viimeiset kymmenen vuotta kaaduttuaan portaissa 1996.

O’Day solmi ensimmäisen avioliiton 1937 rumpali Don Carterin kanssa, toisen avioliittonsa hän solmi 1942 golfammattilaisen Carl Hoffin kanssa. Hänellä ei ollut lapsia eikä muita lähiomaisia, vaan läheisin ihminen hänelle hänen kuollessaan oli manageri Robbie Cavolina.

O’Day kävi Suomessa kolmeen otteeseen, 1963 ja 1964 Linnanmäellä ja 1975 Porin Jazzissa.