Anik

Anik A-sarjan satelliitin A1- tai A-2 tarkistamista (kuva vuodelta 1972 tai 1973).

Anik A-1 -satelliitin laukaisi Telesat, Kanadan kansallinen tietoliikenneyhtiö Delta-kantoraketilla. Satelliitin kaupallinen lähetystoiminta aloitettiin 1973, jolloin TV-lähetykset voitiin nähdä ensi kertaa Kanadan pohjoisosissa. Anik A-1 oli tuolloin maailman ensimmäinen kansallinen televisiosatelliitti.[1]

• Tilaaja: Telesat Canada
• Kansainvälinen numero: 06278 / 72090A
• Valmistaja ja malli: Hughes Aircraft HS333
• Massa: 560 kg laukaisun aikana/ 295 kg kiertoradalla
• Halkaisija 1,9 m
• Korkeus: 3,5 m
• Teho: 250 W (satelliitti pystyi toimimaan 46 päivää ollessaan Maan varjossa)
• Nominaalinen toiminta-aika: 7 vuotta
• Transponderit: 12 kpl C-taajuuskaistalla

Anik A-satelliittisarjassa tätä seurasivat Anik A-2 huhtikuussa 1973 ja Anik A-3 toukokuussa 1975. Anik A -sarjan satelliitit olivat rakenteeltaan alkujaan yhdysvaltalaiseen Intelsat IV -ohjelmaan suunniteltuja. Niiden rakentamisessa alihankkijoina toimivat kanadalaisyritykset Spar Aerospace ja Northern Telecom. Kussakin satelliitissa oli 12 transponderikanavaa 6/4 GHz:n taajuusalueella. Satelliiteille rakennettiin Kanadaan yli 100 maa-asemaa.[1] Vastaanottoasemien lautasantennit olivat matalan taajuuden vuoksi vielä varsin suuria.

Kanadalaisen Anik C2 -tietoliikennesatelliitin (Telesat-F) irrotus avaruussukkulasta STS-7 -lennon aikana kesäkuussa 1983.

Anik B laukaistiin joulukuussa 1978 Telesat Canadalle. Satelliitissa oli 12 kaupallista 6/4 GHz:n taajuusalueen kanavaa ja neljä kokeellista 14/12 GHz:n taajuusalueen kanavaa, joita käytettiin suurempitaajuisten tietoliikenneratkaisujen tutkimisessa (Hermes-ohjelma). Anik C-3 laukaistiin marraskuussa 1982 yhdysvaltalaisella Columbia-avaruussukkulalla. Satelliitissa oli 16 taajuusalueen 14/12 GHz operatiivista kanavaa. Korkeampi taajuusalue mahdollisti pienempien, asuintaloon kiinnitettävän, halkaisijaltaan 1,2–1,8 -metristen vastaanottolautasten käytön,[1] kun satelliitin lähetystehoa oli lisätty niin, että se läpäisi riittävän luotettavasti myös tv-signaalia vaimentavia sadealueita. Sarja jatkui Anik C-2:n laukaisulla kesäkuussa 1983 ja Anik C-3:n laukaisulla huhtikuussa 1985. Satelliiteista voitiin lähettää neljää alueellisesti suunnattua keilaa Kanadan eri osiin.[1]

Anik D-sarjalla korvattiin ikääntyneet Anik A- ja B-sarjan satelliitit. Anik D-1 laukaistiin 26. elokuuta 1982. Anik D-2 vietiin taivaalle marraskuussa 1984 Discovery-sukkulalla. Näitä seurasivat Anik E-sarjan satelliitit: Anik E-2 huhtikuussa 1991 ja Anik E-1 syyskuussa 1991. Suuritehoiset E-sarjan satelliitit toimivat kahdella taajuusalueella; niissä oli 24 kanavaa 6/4 GHz:n alueella ja 16 kanavaa 14/12 GHz:n kaistalla. Anik E -sarjalla korvattiin aiemmat C- että D-sarjan satelliitit.[1]

Anik F1

• Boeing 702-runko
• massa 4700 kg
• 36 C- ja 48 Ku-kaistan transponderia
• laukaistu 21.11.2000, Ariane 44L
• käytössä v. 2010

Anik F1R

• EADS Astrium - E3000-runko
• massa 4100 kg
• 32 Ku- ja 24 C-kaistan transponderia
• laukaisu 8.9.2005, Proton/Breeze M
• käytössä v. 2010

Anik F2

• Boeing 702-runko
• massa 5950 kg
• 38 Ka- ja 32 Ku- ja 24 C-kaistan transponderia
• laukaistu 17.7.2004, Ariane 5G
• käytössä v. 2010

Anik F3

• EADS Astrium - E3000-runko
• massa 4639 kg
• 32 Ku-, 24 C- ja 2 Ka-kaistan transponderia
• laukaistu 9.4.2007, Proton/Breeze M
• käytössä v. 2010

Telesat Canada tilasi keväällä 2010 Anik G1 tietoliikennesatelliitin. Sen rakensi yhdysvaltalainen Space Systems/Loral. Satelliitti laukaistiin vuonna 2013 venäläisellä Proton-M-kantoraketilla. Satelliitti lähettää TV-lähetyksiä Kanadaan ja hoitaa latinalaisen Amerikan tietoliikenneyhteyksiä. Satelliittiin rakennettiin X-kaistan tietoliikennekyky, jota oli tarkoitus vuokrata Yhdysvaltain puolustusministeriölle. Tässä tapauksessa satelliitti muuntuu ns. kaksikäyttölaitteeksi, eikä ole enää puhdas siviilisatelliitti.[2]