Angolan itsenäisyyssota

Angolan itsenäisyyssota käytiin Portugalin siirtomaana olleessa Angolassa vuosina 1961–1974. Maa oli ollut Portugalin vallan alaisena 1600-luvulta lähtien.

Angolan itsenäisyyssota
Osa Portugalin siirtomaasotia
Portugalilaissotilaita Angolassa
Päivämäärä: 4. helmikuuta 1961–1974 Paikka: Angola Casus belli: puuvillatyöläisten lakko vuonna 1961 Lopputulos: Angola itsenäistyi MPLA:n johtamana Vaikutukset: Angolan sisällissota alkoi
Osapuolet
MPLA FNLA UNITA FLEC  Kuuba	Portugali Etelä-Afrikka Rhodesia
Komentajat
Agostinho Neto Holden Roberto Jonas Savimbi Fidel Castro	Francisco da Costa Gomes
Vahvuudet
18 000	8 000 portugalilaista, 3 000 eteläafrikkalaista
Tappiot
50 000 kuollutta (siviilit mukaan lukien)	2 000 kuollutta

1950-luvulla Angolassa alkoi itsenäisyysliikehdintää monesta suunnasta. Syntyi sekä vasemmistolaisia liikkeitä (PCA ja PLUA jotka yhdistyivät Kansanliike Angolan vapauttamiseksi MPLA:ksi), että Kongon kuningaskunnan vallan palauttamista ajava kongolais-angolalainen liike UPA, josta kehittyi Angolan kansallinen vapautusrintama FNLA. Siitä erosi 1960-luvun puolella Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto UNITA, joka vastusti siirtomaavallan lisäksi Neuvostoliiton ja Kuuban tukemia marxilaisia. FNLA sai tukea Yhdysvalloista. UNITAn tuki oli suurinta maan eteläosia asuttavien heimojen keskuudessa.[1]

Sotatoimet alkoivat puuvillatyöläisten lakosta vuonna 1961. Portugalin sotavoimat vastasivat pommittamalla kahtakymmentä kylää napalmilla ja surmaamalla seitsemäntuhatta afrikkalaista. Vasemmistomilitantit hyökkäsivät poliisiasemalle. Portugalilaiset tekivät kostoiskuja. Ensimmäisen sotavuoden aikana kuoli 2 000 portugalilaista ja 50 000 afrikkalaista. Lähes puoli miljoonaa pakolaista pakeni Zaireen. UPAn militantit seurasivat pakolaisia ja aiheuttivat levottomuuksia myös Zairen puolella.

Vuonna 1962 MPLA piti puoluekokouksen, julistautui entistä selvemmin marxilaiseksi ja sai tukea Che Guevaralta, Kuubasta, Itä-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Vastapainona UNITA voimistui ja teki ensimmäiset sissi-iskunsa 1966.

Portugali luopui Angolasta neilikkavallankumouksen yhteydessä 1974.[2]

Maan itsenäistyttyä sota jatkui suoraan Angolan sisällissotana, ja kylmän sodan vallitessa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat rahoittivat sisällissodan osapuolia. Kylmän sodan päättymisestä huolimatta sisällissota jatkui Angolassa aina vuoteen 2002 asti.[3]